sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Sukupolvien Lysti Leikkipolku - hetkiä polun varrelta



18.syyskuuta 2016 saimme viettää kaunista, syksyistä aamupäivää Sukupolvien Lysti Leikkipolku-tapahtumassa. Tämä kaikenikäisten maksuton leikkipäivä järjestettiin Jyväskylän Kehä Vihreällä, Harjun ja Mäki-Matin perhepuiston alueella.




Tapahtuma toteutettiin Koko Suomi leikkii -hankkeen (Leikkilähetti Ritva Vallinkoski) ja Jyväskylän kaupungin sekä monien muiden tahojen hyvällä yhteistyöllä. Myös osa Jyväskylän ympäristöluotseista oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tapahtumaa.  



Sukupolvien Lysti Leikkipolku oli aikamatka jääkaudesta nykyhetkeen ja oman suvun juurille. Tapahtumassa nähtiin, kuultiin ja koettiin mm. kirmaavia keppihevosia maastoesteradalla, ponirapsutusta, Killerin ravinuoret, puujalkoja (Creater)), uusia liikkumistapoja (MentalMove), aisti-, puu- ja leikkirasteja, lastipyöriä (Lastipyöralainaamo/ Japa ry), vanhanajan esineitä, kahvipapujen jauhantaa, käpylehmien tuunausta, juureksilla painantaa, hevosenkenkien ja aarteenetsintää, arvontaa, luolamaalauksia, jääkausiaiheinen tietovisa sekä Aikamatkaajan aikakoneen rakentaminen. Halutessaan sai ottaa itsestään/ perheestään kuvan mummolatyyliin, pysähtyä kuuntelemaan metsämenninkäisen puusatuja ja/tai Tuomo Rannankarin laulamia perinteisiä lastenlauluja. Myös Keski-Suomen luontomuseo (Vesilinna) ja Mäki-Matin perhepuiston kahvila olivat avoinna tapahtuman ajan. 


Tässä (linkki) kuvahetkiin polun varrelta:





Kaunis kiitos vielä kerran kaikille tapahtumaan osallistuneille meiltä ympäristöluotseilta! 

Terveisin, 
Mia V., ympäristöluotsi




 


 

maanantai 22. elokuuta 2016

LUOVAA LEIKKIÄ

Hetken töitä Viitaniemessä 5.-7.8.2016


Aurinkoruudun taiteilijat Tiina Ekosaari, Essi Nummelin ja Hanne Mari Laitinen houkuttelivat ympäristötaidetyöpajaan puistovyöhykkeelle Tuomiojärven rantaan Kehä Vihreälle kaupungin asukkaita läheltä ja kaukaa tekemään katoavaa taidetta ja laatimaan omia kommentteja ympäristöön, uima- ja venerannan väliseen puistoon ja pusikkoon. Sieltä löytyikin mielenkiintoisia juttuja, risua, kaarnaa, saniaisia, kukkia, marjoja, heiniä, sieniä, tuhkaa, heiniä, kiviä, jätöksiä sekä eläinasukkaita: lintuja, kaloja, oravia, pupuja, perhosia ynnä muita ötököitä.


Rantapusikko oli sopivasti rempallaan, venetolppia oli vaihdettu, oksia karsittu ja villiintynyttä kasvillisuutta ja mätäneviä kantoja. Luontoympäristöä kaupunkimiljöössä, joka muuntui moneen käyttöön helposti. Rannassa, veden ja maan rajavyöhykkeellä, oli välitila odottamassa työpajalaisia. Herkkä vesistö, josta juomavesikin  lähtee puhdistusten kautta janoisten laseihin. Paikka inspiroi varmasti pajalaisia, tarjosi mahdollisuuden tehdä pieniä ja vähän isompia teoksia erilaisiin yllätykselliinkin koloihin.



Osallistujia ilmaantui tasaiseen tahtiin, ohilenkkeilijöitä, aamu-uinnilla kävijöitä, rannalla bilettäjiä, saunaan saareen menijöitä, maahanmuuttajia, mummoja lastenlasten kanssa, ikäihmiä palvelutalosta ja erikokoisia perheitä, paljon ulkoilevia koiria sekä niiden taluttajia. Monet pysähtyivät ja ihmettelivät mitä on tarjolla, joku epäili jopa pilaavansa työpajan omilla ideoillaan, mutta myös kovin moni seurasi hiljaa vieressä ja läksi puuhamaan omiin oloihinsa pieniä teoksia. Ilo löydöistä ruokki mielikuvitusta ja toisten esimerkit saivat hymyn huulille. Sitä kautta parastettiin ideoita.


Herkistyminen ympäristön asioille vaatii aistien virittämistä ja keskittymistäkin. Luontaisesti ihminen järjestelee tikkuja, pujottelee ja heiluttelee lehtiä, seuraa muutosta, aistii tuulta, sadetta, ääniä sekä pinoaa kiviä. Parhaimmillaan soljuu flowssa niin, ettei huomaa muita ympärillään. Viettää hetken ihan omassa rauhassa. Stressitaso alenee heti ja pitempi oleskelu luovassa tilassa palauttaa, kuten sauna lenkin jälkeen tai rentoutus joogassa.


Vanha mestari Dewey jo tiesi, että Learning by doing eli tekemällä oppii parhaiten.  Pakko itse arvioida, mikä on sopivaa tai haitallista, luvallista ja soveliasta siihen ympäristöön?  Tai jopa laitonta? Ihan itse voi päättää myös, mitä esittää teoksella tai teolla. Haluaako kommentoida, osoittaa epäkohtia tai vain pysäyttää ohikulkijan kauneuden ihailuun. Ihmeellisistä epäpaikoista voi löytyä aarre tai jotain, mitä koskaan aiemmin ei ole huomannut ohikulkiessaan, vaikkapa kaarnakuviota puunrungossa tai nurmikon rajoja tai veden aaltojen muokkamaa hiekkapohjaa. Myös eläinten käyttäytymistä seuratessa löytyy usein hyviä ideoita, joita mestarit Da Vincistä lähtien ovat käyttäneet taiteessaankin.


 Ympäristötaiteilija joutuu myös miettimään, millä kiinnittää huomiota. Teoksilla voi myös olla sanoma, jolloin vaikuttamistyö voi olla hyvin hienovaraista, monia kysymyksiä herättävää. Hyvin luonnollisesti myös eettisiä kysymyksiä tulee esiin pohdittavaksi.



Työryhmäläiset olivat itsekin olleet luonnon vaikutuksista innostuneita. Luova leikki rannalla toi hyvää oloa ja ruokki muutenkin luovuutta. Kun se on mahdollisimman vapaata ja rentoa, ilo on pinnassa. Sen huomasi helposti myös isollistujista, ilo hyrisi, joillakin soljui tanssiaskeleet - toinen pisti juoksuksi innoissaan. Luonnossa oli lupa olla vain. Mutta siellä kyllä harrastettin paljon muutakin: kiipeämistä, roikkumista, tarrautumista, lepatusta, liplatusta, kirkumista, juttelua, huohotusta, piilottelua, rapinaa, kumahduksia, viuhuntaa, myhäilyä, laulelua, rummutusta, loikkimista, astelua, litinää, ropinaa, jyrähdyksiä, salamointia, paistetta, katkomista ja välillä katoamista puskiin.


Viimeisenä  päivänä loppubileisiin tuli mukavasti ihmisiä ja yhdessä tehtiin puuhun teos, jolle myös sävellettiin biisi. Lämmin kiitos kaikille ja eritysesti ohjelman keksijöille, yhdessä oli hienoa päättää työpaja. Teokset jäivät sinne vielä seuraavaksi viikoksi ihmeteltäviksi ja seurattaviksi.



Työpajassa kävijöitä oli varmaan yli 120 ja teosten määrää ei kukaan pystynyt kunnolla laskemaan, koska ne todellekin katosivat hetken päästä. Pääasia kuitenkin oli yhdessä ihmettely, mitä kaikkea sitä ihminen keksiikään poimia luonnosta muiden löydettäväksi.



Muutama poiminta osallistujilta, joita paikalliset DaVincit lausuivat innoissaan:

Tässä tarvitaan zeniläistä asennetta.
Mistä me löydettäis purje?
Ihanaa, mää pääsen kohta taiteileen!
Mä haluan tehdä pesän!
Teippihän ei ole luonnonmateriaalia.
Tää on NIIN hauskaa!









video



Lisää kuvia:
Aurinkoruutu -blogissa & tapahtuman sivulla Hetken töitä tapahtumassa

Vinkkejä ympästötaisteesta:

MSLn ympäristötaidesivut

Ympäristötaidetta

Ympäristökasvatusta


Aurinkoruudun puolesta,

Kulttuuri- ja ympäristöluotsi 
Hanne Mari Laitinen




keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kesäretkeillen


Ympäristöluotsien ihka ensimmäinen kesäretki suuntautui heinäkuun helteillä Jyväskylän Leppälahden maisemiin paikallisluotsi Riitan johdattelemana. Retkipäivää arvoimme koordinaattorimme Piritan johdolla muutamaan otteeseen. Sateet ja ukkosmyrsky ennusteet sääkartoissa olivat siirtäneet retkipäivää kerran jos toisenkin mutta vihdoin koitti aurinkoinen retki-iltapäivä. Aurinko oli porottanut koko päivän pilvettömältä taivaalta ja hiki virtasi, kun saavuimme Riitan ja hänen miehensä pihamaalle ihastelemaan heidän valtakuntaansa. Tällä pihamaalla näkyi tekemisen riemu ja kädentaidot. Pienen puutarha- ja pihamaa esittelyn jälkeen siirryttiin, seuraavaan Leppälahden luonto kohteeseen, Leppälahden Luolavuoren Tonttuluolalle.

Niin ne säät yllättävät luonnossa tallustelijan. Juuri kun aloittelimme pientä patikkaa luolalle alkoi reipas kesäsade vilvottelemaan retkeilijöitä hikisen päivän päätteeksi. Harva oli arvannut varautua sadevarusteilla, joten olimme koko joukko kuin kylvetyt kissat sateen jäljiltä mutta ”minkä kesä kastelee sen se myös kuivaa”. Onneksi hellemekko kuivui suht nopiaan auringon lämmittäessä loppuillan.

 
Osa porukasta oli osannut varustautua ihan ammattilaisten ottein luolakäyntiä varten, koskapa oli kypärää, polvi- ja tissisuojaa, otsalamppua ja rymyvaatetta konttailua varten. 





Luolan suuaukko on sen verran matalalla, että pystypäin siitä ei voi käydä vaan täytyy käydä konttaus asentoon ja pyllyä alaspainaen ketkutella itsensä sisälle, jossa voi jo nousta aikaihminenkin seisomaan. Retkeläisten mukana oli myös minun neljäveeni mukana, jolta luolaan rymyäminen kävi suht vikkelään, kunhan ensin rohkaistui äidin perään aurinkoisesta, mutta samaan aikaan sateisesta, ulkoilmasta pimeään ja märkään luolaan. Monenlaista pyllyn vetkutusta saatiin todistaa luolan suulla kuin myös varustuksen suhteen antaisin kyllä täyden kympin hellemekossa, polvisuojin ja kypärin varustetulle retkeläiselle. Tunnelma luolassa oli sateisen märkä, koska taivaalta putoilevat sadepisarat lorisivat kallion raoista suoraan luolan sisälle. Tarina kertoo oravasaarelaisten käyttäneen luolaa piilopaikkana sota-aikaan. Näkösuojaa luola varmasti antoi mutta sadesuojaksi en sitä kelleen suosittele. Sen verran lätäkköä luolan lattialle syntyy sateisina päivinä.

Tonttuluola oli minun ensimmäinen luola käyntini ja innostuinkin tästä tulevina aikoina koluamaan muutkin lähitienoon luolat, joita on esitelty mm. vuonna 2015 julkaistussa Suomen luolat kirjassa. Leppälahden Luolavuoren Tonttuluola on mm. yhtenä luolakohteena kirjassa, samoin Retkipaikka.fi esittelee Tonttuluolan blogissaan. http://retkipaikka.fi/vapaa/jyvaskylan-luolavuoren-luola/.

Vaatteet ja kuontalot märkinä, suupielet sinisinä mustikoista, reippaina ja innokkaina kävelimme takaisin autoille ja suuntasimme illan toiseen kohteeseen: Leppälahden eräkeskukseen. Vuonna 2005 valmistunut Leppälahden eräkeskus toimii metsästysseura Leppälahden Paukkupeikot ry:n tukikohtana. Meillä oli esittelemässä ja kertomassa paikan historiasta Paukkupeikkojen edustajana tällä kertaa toiminut Marika Lehtomäki. Tarkemmin Eräkeskus hankkeen perustamisvaiheista voi käydä lukemassa Paukkupeikkojen kotisivuilta, historiaa kohdan alta.(http://www.elisanet.fi/leppalahden_paukkupeikot/historiaa.htm)


Eräkeskus on mainio paikka esimerkiksi kokoustamiseen tai vaikkapa synttärikemujen järjestämiseen. Keskuksen tiloja voi varailla Paukkupeikkojen kotisivujen kautta mutta eräkeskuksen kota on kaikkien vapaasti käytettävissä kaikkina vuodenaikoina. Itse tulen paikalle suuntaamaan vähintäänkin ensivuoden laskiaisen aikaan, jolloin viereisellä mäellä järjestetään jokavuotinen laskiaistapahtuma. Keskuksen viereltä menee myös hyvälumisina talvina kyläläisten ylläpitämä n. 10 km:n hiihtolatu.


Kodassa virittelimme tulen ja makkarat paisteltiin hiilloksella. Omien eväiden syönnin ohella katselimme maastokarttaa Leppälahden tienoilta. Paljon olisi vielä jokamiehen oikeudella tutkittavaa ja koluttavaa pitkin poikin Leppälahtea. Ilta oli jo sen verran pitkälle ehtinyt, että päätimme siirtää Leppälahdella sijaitsevalle Ukonvuorelle vierailun toiselle kertaa. Jahka tästä syksyn kiireet saadaan alkuun niin seuraava kohde onkin Jyväskylän Ukonvuoren laelle luonnonsuojelulain nojalla suojeltu rauhoitusalue, jossa sijaitsee erikoinen kivimuodostelma. Historian ja puiden lehtien havinaa luvassa vielä siis myöhemminkin.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Retki Punavuoren poluille

Ympäristöluotsit suuntasivat pienellä porukalla viime perjantaina Puuppolaan tutustumaan Punavuoren alueeseen. Yksityismailla sijaitseva Punavuori kuuluu Kuukanpään kulttuurimaisemaan ja on hieno näköalapaikka. Vuoren päältä löytyy upeita eväs- ja taukopaikkoja, joilta voi ihastella huikeita näköaloja, mutta me ympäristöluotsit suosittelemme ottamaan myös muut näkökulmat huomioon.


Punainen vuori
Vuori on nimensä mukaisesti punainen, kivilaji on punainen apliittigraniitti. Punavuori, korkeus 175 metriä merenpinnasta, onkin geologisesti arvokas kohde ja ehdottomasti kannattaa etsiä polku myös vuoren juurelle, jotta pääsee pystysuoria kallioita ihmettelemään alhaalta käsin.

Retkipäivämme sattui sadejakson keskelle, mutta juuri aamupäivän tunteina oli poutaista ja kiusaa oli vain itikoista. Vuoren juurella on kuitenkin paljon ajan saatossa pudonneita kivenlohkareita, jotka sateen jäljiltä voivat olla liukkaita, joten askeleet kannattaa ottaa harkiten.

Yhä ylös yrittää
Ympäristöluotsimme Raija ei päässyt retkelle mukaan, mutta kertoi mielenkiintoisen tarinan. Perimätieton mukaan Punavuorella oli Isovihan aikaan (1713-1721) tapahtunut jänniä. Venäläiset kasakat olivat ajaneet takaa lähialueella asuvaa emäntää ja hänen seitsemää lastaan. Neuvokas emäntä lapsineen pääsi kuitenkin livahtamaan kasakoilta pakoon Punavuoren luona. Mutta miten? Vastassahan on ja on ollut pystysuora, korkea kallio. Raija tiesi kertoa, että Punavuoren päälle on paettu Pukinpolkua pitkin - kyseessä on vaikeakulkuinenkin reitti, osittain halkeamaa pitkin kulkeva. Retkellämme oli mukana Upe, joka tarinan kuultuaan alkoi hetimiten selvittää Pukinpolun sijaintia. Se löytyikin, ja kyllä siitä ylös pääsee, mutta ei puhtain sormin ja polvin. Pukinpolun kapuaminen onnistuu ilman köyttä, joten... seikkailu kutsuu!



Juuri nämä vanhat tarinat ovat kiehtovia ja houkuttelevat tutkimaan vuorta tarkemmin. Vuoren päällä on kalliossa kuulema vielä pieniä hiidenkirnuja! Niitä emme tällä retkellä edes muistaneet etsiä, joten ilman muuta Punavuorelle mennään uudestaan. Sanotaanhan laulussakin, että Rööperiin mä kaipaan niin taas uudelleen...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Toivotamme kaikille kaunista juhannusta ja leppoisia, kesäisiä lähiluontoretkiä!


torstai 16. kesäkuuta 2016

Kalajanvuori valloitettu

Jyväskylän ympäristöluotseista oli kahden naisen edustus Etelä-Konneveden kansallispuiston Vuori-Kalajan uuden kotalaavun ja luontopolun avajaisissa keskiviikkona 15.6.2016. Ilma oli mitä parhain kesäsää: aurinko paistoi, lämpö helli, valkoiset pilvet kirmasivat taivaan sinilaitumella ja itikat inisivät. Kävelimme Törmälän loma- ja kurssikeskuksesta 1,5 km:n matkan Kalajan kierroksen alkuun, pysäköintipaikalle. Pysäköintipaikalta lähtee helppokulkuinen 900 metrin edestakainen osuus Vuori-Kalajan uudelle kotalaavulle, ja laavulta taas pääsee Vuori-Kalajan lammen kiertävälle opastetulle luontopolulle, joka on pituudeltaan 2,8 km ja vähän haasteellisempaa maastoa, koska Kalajanvuorelle (211 merenpinnan yläpuolella) on kavuttava ylös ja alas. Myötäpäivään kiertäessä nousu on loivempi.



Kalajanvuori vastarannalta
Avajaisissa oli paikalla Konneveden ja Rautalammin kuntien edustajia, Metsähallituksen henkilökuntaa ja runsaasti yleisöä, yhteensä yli sata ihmistä. Varsin komeat kansallispuiston kesäkauden avajaiset siis. Törmälän loma- ja kurssikeskus tarjosi nokipannukahvia ja makoisaa tikkupullaa ja Metsähallitus konnevetisen Juonolan tilan maistuvaa makkaraa. Hyvillä eväillä ravittuina pääsimme opastetulle luontopolkukierrokselle Kalajanvuorelle. Luontopolku oli hyvin opastettu keltaisin maalitäplin ja uuden uutukaisin opasviitoin. Pitkospuut, sorakatteet, köysikaiteet ja luontopolun taulut lienevät hiljattain laitettuja myöskin. Luontopolun varrella näimme lammen nuijapäitä ja aika usein piti pysähtyä ihailemaan ihan vaan kaunista Suomen luontoa ja upeita maisemia. 


Kiersimme reittiä myötäpäivään, joten vastaan tuli aika pian Tarasoffin mökki. Feliks Tarasoff oli karjalansiirtolainen, joka omisti metsäpalstan Vuori-Kalajan luona. Hän jätti haapapuut kaatamatta, joten polun varrella pääsee aarniometsän tunnelmiin ympärillä olevien jättiläishaapojen ansiosta. Mökki toimi Tarasoffin tukikohtana metsätöissä, hän yöpyi siinä hevosensa kanssa. Ikkunoista kurkistaessa voi huomata ajan pysähtyneen mökissä 1970-luvulle. Tuolta ajalta lienevät myös maastossa edelleen olevat muutamat Tarasoffin puupinot. Jättiläishaapojen rungolla taas voi nähdä raidankeuhkojäkälää, joka ei ihan joka paikassa viihdykään - se on yksi puhtaan ilman indikaattorilajeista. 

Raidankeuhkojäkälää haavan rungolla ja Tarasoffin puupino

Vaikka kapusimmekin Kalajanvuorelle sen loivempaa puolta, hiki tuli silti. Ylös päästessä kapuaminen ei kuitenkaan kaduta - maisemat ovat huikaisevat ja pyöreämuotoiset, paljaat kalliot ovat kaunista katseltavaa. Kalajanvuori on ammoisina aikoina ollut saari Yoldiameressä, joka oli nykyisen Itämeren varhaisvaihe. Kun suuri osa Keski-Suomea oli pinnan alla, Kalajanvuori, joka nykyisin on 211 metriä merenpinnan yläpuolella, oli saari. Vuorella kannattaa ihailla näköaloja ja katsella muutenkin ympärilleen. Vuorelta löytyy vanha kolmiomittaustornikin.



Laskeutuminen oli lähes yhtä hikistä kuin nouseminenkin, vaikka polku olikin linjattu jyrkemmälle puolelle uudestaan. Jyrkimmissä paikoissa oli köysikaiteet laskeutujien tukena. Uusi polkulinjaus on kuitenkin niin tuore, että opasteita kannattaa seurata tarkoin, ettei eksy reitiltä.

Vuorelta alas kavuttua alkoi lampeen pulahtaminen tuntua houkuttelevalta ajatukselta. No, ehkä sitten vähän kesemmällä, sillä tokihan Kalajanvuorelle on päästävä uudestaan ihailemaan maisemia... Kalajanvuori on ollut tunnettu näköalapaikka viimeistään 1800-luvulla. 



Suosittelemme Kalajanvuorta retkikohteeksi! Vuori-Kalajalla on kotalaavun luona myös tulentekopaikka ja kuivakäymälä. Puitteet ovat kunnossa päiväretkelle ja löytyyhän kansallispuistosta myös pidempiä reittejä, esimerkiksi 14 kilometrin mittainen Kolmen vuoren vaellus. Milloin lähdetään??

-Pirita

maanantai 30. toukokuuta 2016

Resurssiviisaus

Edellisen bloggauksen alkupuolella määriteltiin kestävää kehitystä ja sen yhteydessä vilahti käsite: resurssiviisaus. Sen sijaan, että maailman johtajia ja päätöksentekijöitä valistetaan maapallon tuhoutumisesta, on vaikuttamiskeinoksi kehitetty resurssitehokkuus käsite, jonka näkökulma vetoaa paremmin maailman, valtioiden, kaupunkien ja kuntien valtaapitäviin. Resurssiviisaus on resurssitehokkuutta kokonaisvaltaisempi määritelmä.

Maapallon tuho –skenaariolla ei ole ollut juurikaan vaikutusta tämän skenaarion pitkän ja hitaan aikavälin toteutumisen takia. Siksi uusi nopeamman aikavälin käsite on saanut lyhytjänteisessä ja nopeasti liikkuvassa maailmassa paremman vastaanoton. Resurssiviisautta on nähdä se taloudellinen ja suora rahallinen arvo, jonka resurssiviisas ajattelu tuottaa suhteellisen lyhyessä ajassa, jos asiat mietitään jo lähtökohtaisesti resurssitehokkaasti.

Resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja, kuten luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika, harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Resurssiviisautta voidaan edistää kiertotalouden, materiaalien elinkaarihallinnan, energia- ja materiaalitehokkuuden ja uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisen kautta. Resurssiviisaan toimintatavan tarkoitus on edistää ihmisten hyvinvointia, samalla kun vähennetään ympäristölle ja ihmisille haitallisia vaikutuksia. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Resurssiviisaus. Luettu 29.5.2016.) 



Kohti resurssiviisautta –yhteishanke


Viikko takaperin tiistaina 24.5. saimme kuulla ympäristö- ja kulttuuriluotsien kanssa Jyväskylän kaupungin strategia ja kehittämisyksikön resurssiviisauden tutkimus- ja kehittämispäällikkö Pirkko Melvilleä (kts: http://www.jyvaskyla.fi/hallinto/konsernihallinto/strateginen_kehittaminen).  

Hän  kertoi meille Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta –yhteishankkeesta, joka toteutettiin vuosina 2013–2015. Hanke kehitti  toimintamallin, jonka avulla kaupungit ja kunnat voivat edistää luonnonvarojen viisasta käyttöä ja luoda edellytyksiä kestävälle hyvinvoinnille sekä tulevaisuuden menestykselle.

Hankkeessa kehitetty toimintamalli mahdollistaa uuden johtamisen tavan. ”Resurssiviisauden toimintamalli kokoaa arjen valinnat, uudet innovaatiot ja erilaiset kestävän kehityksen hankkeet eheäksi kokonaisuudeksi ja luo koko kaupunkiseudulle yhteisen tavoitteen. Mallin avulla kaupungin eri toiminnot ja toimialat saadaan pelaamaan yhteen yhteisen päämäärän hyväksi, ja se antaa kaupungille mahdollisuuden johtaa koko paikallista yhteisöä kohti kestävää tulevaisuuden menestystä.” (Lähde: https://www.sitra.fi/artikkelit/suomalaiset-kaupungit-tahtaavat-kestaviksi-asukkaita-osallistaen. Luettu 29.5.2016)

Neljä suomalaista kaupunkia (Forssa, Lappeenranta, Turku ja Jyväskylä) ovat asettaneet itselleen kunnianhimoiset tavoitteet: viimeistään vuonna 2050 ne eivät tuota ilmastopäästöjä eivätkä jätettä ja ne kuluttavat luonnonvaroja maapallon kantokyvyn rajoissa.


Resurssiviisaus ideoita


Sitra etsi  3.4.-3.6.2013 avoimella verkkohaulla raaka-aineita ja energiaa säästäviä sekä hyvinvointia lisääviä ideoita, joiden avulla Jyväskylästä tehdään resurssiviisas kaupunki. Haussa ilmiannettiin kaikkiaan 209 ideaa, joista 15 parasta valitaan jatkojalostukseen yhdessä Sitran ja Jyväskylän kaupungin kanssa. Kaupungin asukkailta pyydettiin verkon välityksellä ideoita, jotka vähentävät ympäristön kuormitusta ja kohentavat sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia. Loppujen lopuksi kaupunkilaiset lähettivät yhteensä 212 ideaa, joista 14 toteutettiin ja niiden ilmastopäästöjä vähentävät vaikutukset sekä vaikutukset luonnonvarojen kulutukseen arvioitiin. Kaikki saadut resurssiviisaus ideat löytyvät osoitteesta: http://www.sitra.fi/artikkelit/resurssiviisaus/resurssiviisaat-ideat. 

Jyväskylässä resurssiviisaita ratkaisuja toteutetaan käytännössä mm. uudessa Kankaan kaupunginosassa, joka rakennetaan entisen paperitehtaan alueelle. Alueen kehitystä resurssiviisaaksi mitataan säännöllisesti neljän indikaattorin avulla, jotka ovat 1) hiilijalanjälki (ilmastopäästöt), 2) materiaalihäviöt, 3) ekologinen jalanjälki ja 4) asukkaiden koettu hyvinvointi. Kankaan alueella otetaan käyttöön aurinkoenergian käyttömahdollisuudet taloyhtiöissä. 
(Kts. http://www2.jkl.fi/kaavakartat/Kankaan_osayleiskaava/selvitykset/Kankaan_alueen_aurinkokaavaselvitys_2013.pdf sekä https://www.sitra.fi/artikkelit/aurinkoenergia-nyt-kannattavaa-myos-taloyhtioille)



Muita käytännön kokeiluja sekä pilotteja oli mm. Jyväskylän Vaajakummun koulun ruokahävikkikokeilu. Tästä kokeilusta tietoa enemmän seuraavassa osoitteessa: http://www.sitra.fi/uutiset/resurssiviisaus/tahdelounaista-tuli-uusi-rutiini

Bussiloikka-hankkeessa kokeiltiin uudenlaisia keinoja joukkoliikenteen matkustajamäärien kasvattamiseksi ja resurssiviisaan liikkumisen edistämiseksi. Bussiloikka-hanke sai jatkoa esimerkiksi Japa ry:n jo toista vuotta ekaluokkalaiille vetämillä bussiloikka- draamtunneilla. 

Kestävä kehitys



Hmm..hmm..nuinhan siinä tuppaa käymään, ainakin omalla kohalla, kun pitäisi tehdä valintoja luonnon hyväksi. Sarjakuva pitää paikkansa muutenkin kuin tulostamisen suhteen. Puput ja puhdas luonto pyörii mielessä autoa tankatessa, ruokakaupan hyllyjen ääressä tai sähkölaskua maksaessa. Mitenkä minä voisin viisaasti käyttää omassa elämässäni luonnonvaroja, raaka-aineita, energiaa ja tuotteita? Tällä hetkellä minun länsimainen elämäntapani ja talous perustuu tuhlailevaan luonnonvarojen käyttöön, joka puolestaan vaarantaa ihmis- ja eläinkunnan hyvinvoinnin mm. ilmastonmuutoksen ja luontoympäristön köyhtymisen kautta.


Mitä on kestävä kehitys?

Ympäristöministeriön sivuilla kestävä kehitys on määritelty, että se on

”..maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.”.

Kestävää kehitystä voidaan edistää koulutuksen avulla ja arkipäivän valinnoilla, mutta ennen kaikkea kyse on arvovalinnoista ja asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Samaan hengenvetoon voidaan myös todeta, että kestävän kehityksen määritysten tulkinta ja sisällön määrittely vaatii avuksi useita muita käsitteitä, kuten ekologinen jalanjälki sekä hiilijalanjälki, mips, elinkaari, sosiaalinen koheesio, diversiteetti, indikaattori, resurssiviisaus, resurssitehokkuus, jne. Huh, huh..ny rupes henkästyttämään. Ei mitenkään pienessä ja sievässä paketissa siis tämäkään asia.


Historiaa

Mutta mitenkäs, jos mennään historiaan. Mä tykkään katsoa aina menneeseen, koska sieltä oppii paljon ja asioiden taustatiedot selviävät aikajanaa menemällä taaksepäin, joten:
”Vuonna 1963 julkaistun ympäristön myrkyttymistä käsitelleen Silent spring -teoksen katsottiin aloittaneen vakavan ja maailmanlaajuisen ympäristökeskustelun ihmisen vastuusta luonnon tasapainon horjuttajana. Termi kestävä kehitys on otettu käyttöön jo 1970-luvulla, jolloin huoli maapallon tulevaisuudesta nousi yleiseen keskusteluun.

Kestävän kehityksen käsite esiteltiin ensimmäistä kertaa YK:ssa ns. Brunlandtin komission raportissa vuonna 1987.  Loppuraportissaan komissio määritteli kestävän kehityksen käsitteen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” Raportissa määriteltiin myös kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta: ympäristöllinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen.

Vuonna 1988 YK hyväksyi päätöslauselman, joka kehotti kaikkia valtioita toimimaan kestävän kehityksen edistämiseksi. Alueelliset ympäristötuhot eivät kuitenkaan vähentyneet. Jatkuvan kehitysoptimismin jäljiltä jätemäärät lisääntyivät jatkuvasti. Kuilu köyhien ja rikkaiden maiden välillä kasvoi.

Tämä kehitys johti Rion kokouksen järjestämiseen vuonna 1992. Rion julistus on poliittinen asiakirja, se sisältää 27 periaatetta, joita valtiot ja kansalaiset sitoutuvat noudattamaan kestävän kehityksen edistämiseksi.

Vuonna 2012 YK järjesti uuden kestävän kehityksen konferenssin Rio de Janeirossa. Rion tärkeimpiin tuloksiin kuuluu kestävän kulutuksen ja tuotannon 10-vuotisohjelman hyväksyminen. Ohjelman tavoitteena on edistää siirtymää kestäviin kulutus- ja tuotantotapoihin kaikissa maissa parantamalla resurssitehokkuutta, edistämällä talouskasvua, joka ei tapahdu ympäristön kustannuksella, sekä luomalla uutta ihmisarvoista työtä ja vähentämällä köyhyyttä.

Rio+20 -konferenssi aloitti myös prosessin, jossa määriteltäisiin niin kutsutut kestävän kehityksen tavoitteet. Näiden tavoitteiden on määrä tulla voimaan vuonna 2015.” Nämä edellä mainitut tavoitteet pääset lukemaan vaikkapa seuraavalta sivustolta: http://www.yk.fi/node/479.



Kestävän kehityksen nelikko: ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen

Ekologinen kestävyys:

Kestävän kehityksen perusehtona on luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen maapallon luonnonvaroihin ja pitkällä aikavälillä luonnon sietokykyyn. (Lähde: http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys#Ekologinen kestävyys. Luettu 29.5.2016.)

Suomen kotitalouksien suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät ruokailusta, asumisesta ja liikkumisesta. Näihin on jokaisen helppo vaikuttaa pienillä arjen teoilla.

Vähennä, käytä uudelleen ja kierrätä. Siinäpä jokaiselle perustallaajalle perusohje perusteellisen maapallon luonnonvarojen kuluttamisen sijaan.

Mietinkö tarpeeksi kaupan hyllyillä pyöriessäni, tarvitsenko oikeasti juuri tätä tavaraa. Voisinko ostaa tavaran kenties käytettynä, jos sitä todellakin tarvitsen? Entäpä, jos tekisinkin kaupat tavarasta kimppaostoksena esim. ystävän, perheen tai naapurin kanssa? Voisinko ehkä lainata tavaran joltakulta, jos tavaran tarve jää muutamaan käyttökertaan? Jos päädyn kuitenkin tuotteen ostamaan, tuleeko mieleeni miettiä, onko tuotteen valmistuksessa käytetty vaarallisia tai uusiutumattomia materiaaleja. Entä voiko tuotteen sen käytöstä poiston jälkeen kierrättää?

Ajatusta ja motivaatiota mukaan arjen valintoihin. Olenko miettinyt asumiseeni käyttämääni energian määrää? Voinko kenties vaikuttaa kuukausittaisen sähkö- tai vesilaskuni suuruuteen? Millä liikun töihin, harrastuksiini ja lomaillessani? Voisinko harkita kimppakyytejä tai julkisia kulkuvälineitä? (Lähde: Piia Tulonen, Kuluttajan eko-opas, 2014)

Lista on hengästyttävän pitkä, mitä tulisi ottaa huomioon ekologista kehitystä mietittäessä. Näitä samoja kysymyksiä pohdin paitsi minä yksilönä niin ekologinen kestävä kehitys on asialistalla myös kunnallisella, valtakunnallisella ja globaalilla tasolla.


Taloudellinen kestävyys:

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai luonnonvarojen hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille. Siihen pitkäjänteisesti tähtäävä talouspolitiikka luo otolliset olosuhteet kansallisen hyvinvoinnin vaalimiselle ja lisäämiselle. (Lähde: http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys#Taloudellinen kestävyys. Luettu 29.5.2016.)


Sosiaalinen kestävyys:

Sosiaalisen kestävän kehityksen tavoitteena on taata edellytykset ihmisten hyvinvoinnille sekä nykypäivänä että tulevaisuudessa. Pyrkimyksenä on poistaa ihmisten välistä eriarvoisuutta ja varmistaa jokaiselle riittävä toimeentulo, asianmukainen terveydenhuolto, mahdollisuus koulutukseen sekä turvata perusoikeuksien toteutuminen.

Globaaleja haasteita sosiaalisen kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin toteutumiselle ovat erityisesti väestönkasvu, köyhyys ja eriarvoisuus. Myös sukupuolten välinen epätasa-arvo, koulutuksen järjestäminen ja terveydenhuollon turvaaminen ovat maailmanlaajuisia haasteita. Suomessa ajankohtaisia sosiaalisen kestävyyden haasteita ovat muun muassa syrjäytyminen ja työttömyys. (Lähde: http://www.ykliitto.fi/yk70v/sosiaalinen. Luettu 29.5.2016.)


Kulttuurinen kestävyys:

Kulttuurisen kestävän kehityksen tavoitteena on vahvistaa kulttuuri-identiteettiä sekä lisätä erilaisten kulttuurien tuntemusta ja arvostusta. Kulttuurisesti kestävä kehitys edistää ihmisten ja alueiden hyvinvointia sekä mahdollistaa eri kulttuurien säilymisen ja kehittymisen.

Vaalimalla alueellisia ominaispiirteitä, kuten kansanperinnettä, maisemaa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja elinympäristöjä, voidaan edistää kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Kulttuurin määritelmä on moninainen, sillä siihen kuuluu sekä aineellisia kuin aineettomiakin asioita. Kestävä kulttuuri ei ole pysähtynyt vaan elää ja muuttuu vuorovaikutuksessa ihmisten ja ympäristön kanssa. Kestävässä kulttuurissa hyväksytään ihmisten erilaisuus, kunnioitetaan jokaisen oikeuksia ja perustavanlaatuisia vapauksia. (Lähde: http://www.ykliitto.fi/yk70v/kulttuurinen. Luettu 29.5.2016.)

maanantai 23. toukokuuta 2016

Ympäristöluotsit Museo-lehdessä

Kesäinen tervehdys!

Ympäristöluotseista on aukeaman kokoinen juttu uusimmassa Museo-lehdessä (2/2016). Lehden teemana on luonto, joten muutakin kiintoisaa luettavaa löytyy. Lehden voi lukea netissä tai voi kipaista lähimuseoon hakemaan irtonumeron.Ympäristöluotsit johdattavat retkelle lähiympäristöön -juttu löytyy sivuilta 12-13.


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Retkiä lähiluontoon suomen kielen opiskelijoiden kanssa

Jyväskylän ympäristö- ja kulttuuriluotsit osallistuivat Jyväskylän kansalaisopistossa suomen kieltä opiskelevien maahanmuuttajien teemapäivien suunnitteluun ja toteutukseen. Maahanmuuttajilla oli valittavanaan neljä erilaista teemaa: luonto, taide- ja käsityö, kulttuurikävelyt ja kokkaus. Teemaryhmät tapasivat huhtikuussa kolmena keskiviikkona n. klo 9-13. Itse osallistuin ympäristöluotsina luontoryhmän tapaamisiin, joten kerron niistä enemmän.

Luontoryhmään oli hakeutunut retkeilystä tai luonnosta kiinnostuneita ihmisiä, ja toiveena oli päästä metsään. Ensimmäinen retkikohde oli Kanavuoren luontopolku, toinen Vuorilammen laavu Huhtasuolla ja kolmas kohde olisi ollut Haukanniemi ja läheinen lintutorni, mutta sateen sattuessa retkipäivälle pidimmekin luontoaiheista pysäkkityöskentelyä kansalaisopiston kieliluokassa.

Kanavuori


Kanavuorelle lähdettiin linja-autolla. Ihan lähelle luontopolkua ei bussilla pääse, mutta osasimme kyllä lopulta suunnistaa perille. Osa tuli omilla autoilla. Ilma oli keväisen raikas, jopa viileä, mutta luontopolun jyrkkää rinnettä ylös kavutessa kaikille tuli varmasti lämmin. Tauko oli tarpeen kesken kiipeämisen. 


Osa porukasta jäi evästauolle Pikku-Leuhalle, reippaimmat kiersivät luontopolun. Vähän märkääkin taisi olla, mutta lenkkareilla kyllä pärjäsi, jos kiersi pahimmat kosteikot. Kulttuurierot alkoivat näkyä evästauolla. Tiedättehän - kun mennään retkelle ja pyydetään ottamaan omat eväät, suomalainen pakkaa reppuunsa termospulloon pienet kahvit ja lisäksi leipää ja hedelmiä omaan tarpeeseen. Maahanmuuttajamme sen sijaan levittivät kiven päälle pellavaliinan ja liinan päälle eväät, joista riitti jaettavaksi kaikille. Termospulloissa oli teevettä varmasti tarpeeksi, eli liikaakin. Vaikka ilma oli viileä, tunnelma oli lämmin!

Piknikporukkakin kiipesi vielä huipulle katsomaan silokallioita ja ihmettelemään katajanmarjoja. Muutama kypsä, sininen marja löytyi maisteltavaksi. Kanavuorelta alas kapuaminen ei ole muuten ihan helppoa, mutta apukädet olivat lähellä ja retki sujui onneksi kommelluksitta. 


Vuorilammen laavu



Toisella kerralla retkikohteena oli sympaattinen Vuorilammen laavu Huhtasuolla. Tällä kertaa ympäristöluotseja oli mukana useampikin. Pakkasyön jälkeen ilma oli viileä, ja metsäkävely sujui ripeästi, ehkäpä koska makkaranpaistokin jo houkutteli.


Nuotion sytytys ja makkaranpaisto sujui mukavasti yhteistyössä. Jälleen makkaraa oli kannettu paikalle runsaasti - eli vähän liikaa. Laavun pihalla on pitkä pöytä, jonka äärellä evästimme yhdessä, rennon tunnelman vallitessa. Laavulla on muuten mitä ilmeisemmin riittänyt kävijöitä - kotoa kannetut polttopuut olivat tarpeen. Ympäristöluotsit jäivät vielä laavulle odottelemaan iltapäivällä retkelle saapuvia ikäihmisiä. Pauli tuunasi samalla laiturin pyörätuolihurjastelijoille turvallisemmaksi.



Sadepäivän pysäkkityöskentely

Kevät keikkuen tulevi, ja niinpä sateen reippaasti ropistessa oli viimeisellä kerralla luovuttava linturetkestä ja Haukanniemeen menosta. Kansalaisopiston kieliluokassa oli otettava varasuunnitelmat käyttöön. Aluksi opiskelijat katsoivat luontodokumenttia, jonka jälkeen vuorossa oli pysäkkityöskentelyä. Pysäkkejä oli neljä, ja ne kierrettiin kolmen hengen ryhmissä. Yhdellä pysäkillä oli puiden ja eläinten tunnistuspelejä, yhdellä retkeilyvarusteita tutkittavana, kolmannella erilaisia luontokirjoja eläimistä ja neljännellä lintumonisteita ja tabletteja, jotta lintujen ääniä pääsi kuuntelemaan luontoportin avulla. Varsinainen linturetki tehdään vielä ehkä toukokuun puolella.

Pysäkkityöskentely oli teemaretkille oiva päätös. Eri pysäkeillä pääsi juttelemaan monenlaisista asioista, ja luonnonystävillä riitti tietysti puhuttavaa. Monenlaisia mielenkiintoisia keskusteluja syntyi, esimerkiksi matkailusta, Suomessa asumisesta, kissan hampaista ja tietyn haavassa kasvavan käävän käytöstä. Lopuksi opettaja kertoi vielä kaikille yhteisesti jokamiehenoikeuksista. Varsinkin kalastus herätti kiinnostusta. Olisikohan onkiretkessä ideaa?

-Pirita