Kesäretkeillen

Ympäristöluotsien ihka ensimmäinen kesäretki suuntautui heinäkuun helteillä Jyväskylän Leppälahden maisemiin paikallisluotsi Riitan johdattelemana. Retkipäivää arvoimme koordinaattorimme Piritan johdolla muutamaan otteeseen. Sateet ja ukkosmyrsky ennusteet sääkartoissa olivat siirtäneet retkipäivää kerran jos toisenkin mutta vihdoin koitti aurinkoinen retki-iltapäivä. Aurinko oli porottanut koko päivän pilvettömältä taivaalta ja hiki virtasi, kun saavuimme Riitan ja hänen miehensä pihamaalle ihastelemaan heidän valtakuntaansa. Tällä pihamaalla näkyi tekemisen riemu ja kädentaidot. Pienen puutarha- ja pihamaa esittelyn jälkeen siirryttiin, seuraavaan Leppälahden luonto kohteeseen, Leppälahden Luolavuoren Tonttuluolalle.

Niin ne säät yllättävät luonnossa tallustelijan. Juuri kun aloittelimme pientä patikkaa luolalle alkoi reipas kesäsade vilvottelemaan retkeilijöitä hikisen päivän päätteeksi. Harva oli arvannut varautua sadevarusteilla, joten olimme koko joukko kuin kylvetyt kissat sateen jäljiltä mutta ”minkä kesä kastelee sen se myös kuivaa”. Onneksi hellemekko kuivui suht nopiaan auringon lämmittäessä loppuillan.

 

Osa porukasta oli osannut varustautua ihan ammattilaisten ottein luolakäyntiä varten, koskapa oli kypärää, polvi- ja tissisuojaa, otsalamppua ja rymyvaatetta konttailua varten. 

Luolan suuaukko on sen verran matalalla, että pystypäin siitä ei voi käydä vaan täytyy käydä konttaus asentoon ja pyllyä alaspainaen ketkutella itsensä sisälle, jossa voi jo nousta aikaihminenkin seisomaan. Retkeläisten mukana oli myös minun neljäveeni mukana, jolta luolaan rymyäminen kävi suht vikkelään, kunhan ensin rohkaistui äidin perään aurinkoisesta, mutta samaan aikaan sateisesta, ulkoilmasta pimeään ja märkään luolaan. Monenlaista pyllyn vetkutusta saatiin todistaa luolan suulla kuin myös varustuksen suhteen antaisin kyllä täyden kympin hellemekossa, polvisuojin ja kypärin varustetulle retkeläiselle. Tunnelma luolassa oli sateisen märkä, koska taivaalta putoilevat sadepisarat lorisivat kallion raoista suoraan luolan sisälle. Tarina kertoo oravasaarelaisten käyttäneen luolaa piilopaikkana sota-aikaan. Näkösuojaa luola varmasti antoi mutta sadesuojaksi en sitä kelleen suosittele. Sen verran lätäkköä luolan lattialle syntyy sateisina päivinä.

Tonttuluola oli minun ensimmäinen luola käyntini ja innostuinkin tästä tulevina aikoina koluamaan muutkin lähitienoon luolat, joita on esitelty mm. vuonna 2015 julkaistussa Suomen luolat kirjassa. Leppälahden Luolavuoren Tonttuluola on mm. yhtenä luolakohteena kirjassa, samoin Retkipaikka.fi esittelee Tonttuluolan blogissaan. http://retkipaikka.fi/vapaa/jyvaskylan-luolavuoren-luola/.

Vaatteet ja kuontalot märkinä, suupielet sinisinä mustikoista, reippaina ja innokkaina kävelimme takaisin autoille ja suuntasimme illan toiseen kohteeseen: Leppälahden eräkeskukseen. Vuonna 2005 valmistunut Leppälahden eräkeskus toimii metsästysseura Leppälahden Paukkupeikot ry:n tukikohtana. Meillä oli esittelemässä ja kertomassa paikan historiasta Paukkupeikkojen edustajana tällä kertaa toiminut Marika Lehtomäki. Tarkemmin Eräkeskus hankkeen perustamisvaiheista voi käydä lukemassa Paukkupeikkojen kotisivuilta, historiaa kohdan alta.(http://www.elisanet.fi/leppalahden_paukkupeikot/historiaa.htm)

Eräkeskus on mainio paikka esimerkiksi kokoustamiseen tai vaikkapa synttärikemujen järjestämiseen. Keskuksen tiloja voi varailla Paukkupeikkojen kotisivujen kautta mutta eräkeskuksen kota on kaikkien vapaasti käytettävissä kaikkina vuodenaikoina. Itse tulen paikalle suuntaamaan vähintäänkin ensivuoden laskiaisen aikaan, jolloin viereisellä mäellä järjestetään jokavuotinen laskiaistapahtuma. Keskuksen viereltä menee myös hyvälumisina talvina kyläläisten ylläpitämä n. 10 km:n hiihtolatu.

Kodassa virittelimme tulen ja makkarat paisteltiin hiilloksella. Omien eväiden syönnin ohella katselimme maastokarttaa Leppälahden tienoilta. Paljon olisi vielä jokamiehen oikeudella tutkittavaa ja koluttavaa pitkin poikin Leppälahtea. Ilta oli jo sen verran pitkälle ehtinyt, että päätimme siirtää Leppälahdella sijaitsevalle Ukonvuorelle vierailun toiselle kertaa. Jahka tästä syksyn kiireet saadaan alkuun niin seuraava kohde onkin Jyväskylän Ukonvuoren laelle luonnonsuojelulain nojalla suojeltu rauhoitusalue, jossa sijaitsee erikoinen kivimuodostelma. Historian ja puiden lehtien havinaa luvassa vielä siis myöhemminkin.