keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Patikoimassa Senja-korttelin asukkaiden kanssa 30.5.

Koko kortteli liikkuu! Senja-patikka suuntautuu Tuomiojärven rannalle ja mukana on ymäristöluotseja kertomassa alueesta. Tavoitteena on liikuttaa koko korttelin väkeä, joten tarjotaan kävivartta sitä tarvitsevalle. Patikka aloitetaan korttelin yläpihalta yhteisellä jumpalla. - Senja-korttelin sivulta napattu kutsu.


Senja-korttelissa asuu paljon seniorikansaa, osa ihan omillaan ja osa palveluiden piirissä. Päiväkeskuskin sijaitsee korttelissa.  Ympäristöluotseja pyydettiin vetämään eripituisia lenkkejä ulkoilupäivään, Kortepohjan kaupunginosasta Viitaniemeen asti. Päätepisteenä olikin ympärisöluotsien istuttama  tulevaisuuden kuusi, jonne matkaa tuli jopa kolme kilometriä.

Yhteisen suunnittelupalavelrin jälkeen hoivayhdistyksellä joukkomme jakaantui kolemeen ryhmään ja otti selvää kohteen historiasta, arkketehtuurista ja puiston suunittelusta. Viitaniemen puutarhakaupunginosa  oli arkkitehtuuriltaan ja kosteikkoalueiltaan mainio retkikohde ikäihmisille. Viitaniemestä löytyy lintujen suojelualue ja puistomainen asuinalue 1960-luvulta, jossa näkyy myös arkkitehti Alvar Aallon kädenjälki ja pohjoismainen ystävyyskaupunkiyhteistyö. Matkan varrelle osui myös  suomenkielisen sivistyssanojen tehtailijan, Wolmar Schildtin, kartano.

Aurinkoisena ja tuulisena toukokuun aamupäivänä verrytellen lähdettiin liikkeelle ja pisimmän lenkin porukka ei ennättänyt parissa tunnissa takaisin. Muutamat uskaltautuivat myös riksapyörän kyytiin ja olipa jollakin hankaava kenkä, jolloin paluumatka ylämäkeen helpottui kovasti.  Riksalla pääsi myös heti pitemmän matkan katselamaan maisemia järvelle, myös lintujen tarkkailupaikalla piipahdettiin. Osa matkasi Viitaniemeen romanttisia pitkospuita pitkin.

Kaikki saivat aimo annoksen raitista ilmaa, kun yhdessä vaellettiin jutustellen ja lähiympäristöä ihmetellen. Vaikka luotsit olivat ottaneet selvää alueesta, parhaat jutut kehkeytyivät alueella pitkään asuneiden kanssa. Muistelot  ja kokemukset vaihtuvista maisemista ja kotikorttelin muutoksista olivat läsnä.

Keitä vielä odotellaan?


Alkuverryttelyä


Riksalla vähän vauhtia lenkille



Keväinen tulva oli jo laskenut muutamassa viikossa niin, että pitkospuita pääsi kuivin jaloin. Lintuja taustalla melkoinen määrä, joutsenia, lokkeja, silkkiuikkuja jne.


torstai 31. toukokuuta 2018

Maisemaretkellä Kuukanpäässä 22.5.

Kuukanpään kierroksella lähiympäristö tutuksi


Ympäristöluotsi Pauli Puttosen  idea yhteisestä retkestä  Puuppolan perinteiseen maisemaan osoittautui  menestykseksi.  Pro Agrian Kynä-hankkeen kanssa yhteistyössä ideoitu sightseeing-kierros Kuukanpään arvokkaalle maisema-alueelle  tutustutti kaupunkilaiset tämän päivän maaseudun arkeen ja samalla myös historiaan.  Maisemat kietoutuivat tarinoihin ja maaseutuelämän arkeen. Kuultiin mm. kun  Paulin maanviljelijä/postimiesisä kyyditsi ison tien varteen koululaisia lumimyrskyssä hevosella. Aikanaan pojat joutuivat kitkemään pitkiä porkkanpenkkejä pellolla. Kulttuuriympäristö tuli näkyväksi ja kuulluksi.

Maaseudun mykyaikaa

Kuukanpää alueelta löytyy yrittäjiä ja maanviljelijöitä. Salmelan tilalla  jututettiin nuorta isäntää ja emäntää ja saatiin nauttia kahvit siemenviljojen keskellä. Kevään siemenkauppa oli käynyt kuumana ja varastossa ei paljon enää ollut. Siemenviljelyksessä laatua seurataan tarkasti, sertifioidut tuotteet voi nykyisin helposti tilata nettikaupasta. Naapurissa asuu ralliyrittäjä Toimmi Mäkinen, jolla on myös omia peltoja viljelyssä.

Asutushistoriaa

Sodan jälkeen Kuukasojalle muuttaneet karjalaiset raivasivat porukalla pellot ja sopeutuivat puuppolaiseen yhteisöön nopeasti. Martti Silvennoinen tarinoi Kuukasojan pellon reunassa iloiseen tyyliin. Lämpinä toukokuisena iltana kylätiellä oli vilkas liikenne. Turinatuokion aikana väistelimme niin polkupyäriä kuin traktoreita. 

Mukana  retkellä oli kiinnostuneita kaupunkilaisia ja joitakin ympäristö- ja kulttuuriluotseja. Todettiin lopuksi, että tällaisia kolmen tunnin pikaretkiä kaivataan lisää. Kukahan seuraavaan järjestäisi? Vaikkapa Halsvuoren kalliomaalauksille, jotka jäivät vain muutaman kilometrin päähän reitiltä.

Kiitos Kynä -hankkeelle rahoituksesta ja organisoinnista sekä  kaikille  järjestelyvastuussa olleille!

Martti Silvennoinen kertoo Kuukasojan asutuksesta


Puunkaatoa nykyajan menetelmämin


Kylvetty pelto, taustalla näkyy Lehesjärvi


Tuomas Mäkinen ja Pauli Puttonen , taustalla viljasiilo


Salmelan tilalla


Kahvitarjoilun hoiti Tuomas ja Pia Mäkinen


Siemenviljasäkit ja mainoslehmä


Siemenviljaa


Siemenviljaviljely kiinnostaa kaupunkilaisia


Kuukasojan avaraa peltomaisemaa



Martti Silvennoinen vauhdissa Kuukasojalla






















tiistai 30. tammikuuta 2018

Runotulet loimusivat taas loppiaisena 2018

Tunnelmia runopolun varrelta 


Runotulet syttyivät 6.1. Variskukkulan kylkeen. Tiimi oli kokoontunut muutaman kerran valmistelemaan ja suunnittelemaan tapahtumaa lähimaastoon ja Upen innoittamana askartelemaan taas runoja. Uutuutena oli tällä kertaa ympäristöluotsien ihan omat  luontoaiheiset runot, joita oli kerätty kokoon useampi kymmen. Niistä arvoisa jyrytystiimi (KIITOS Eeva, Tarja ja Pirita!) valitsi 12 Runotulille ensiesiintymiseen. Upe toimi ryhmän vetäjänä, hoiti tiedotuksen, tekstasi runot, hankki kynttilät ja muut oleelliset tarvikkeet sekä lämmittävän padan, jossa paloivat oikeat koivuklapit. Vaikka keli oli suotuisan lämmin, jopa lumilyhtyjä syntyi pikavauhdilla, varpaita palelsi ja huput päässä opastimme kulkijoita paikalle. 

Tunnelma on hieno, tuuli heilutti hennosti puita, lumi narisi, hanki upotti, puro solisi  ja ihmiset liikkuivat uteliaasti ja tekivät omia polkujaan puiden väliin. Runotulet on hyvän mielen tapahtuma, jossa voi rauhassa aistia yksin tai kaksin, pysähtyä hetkeksi ja katsoa väliin puronvartta, jonka helposti ohittaa. Luonto avaa aistimme taitavasti ja ohjaa sisäänpäin.

Jo perinteiseksi muodostunut loppiaistapahtuma keräsi taas toista sataa kävijää noin kolmen tunnin aikana. Jotkut olivat mukana jo kolmatta kertaa. Kiitoksia satoi ja joitakin kehittämisvinkkejä tuli, mutta todettiin jälkeen päin että yksinkertainen idea ei kaipaa markkinameininkiä, rauhoittuminen runojen ja tulien ääreen sekä  runomaistiaiset kotiin viemisiksi riittävät hyvin konseptiksi. Tai sitten ei, kuka tietää, mitä vielä keksitään seuraavalla kerralla, jotain uutta varmasti on tulossa loppiaisena 6.1.2019.
       




               
                         

                               Lisää kuvia linkistä


                               Tiimi kiittää kaikkia Runotulilla kävijöitä!



                                Kiitos Upe, tapahtuman organisaattori!


Teksti: Hanne Laitinen, kulttuuri- ja ympäristöluotsi. 
Kuvat: Mia Vedenoja, ympäristöluotsi.  










 



maanantai 1. tammikuuta 2018

Avokadoasiaa




Avokadosta on tullut trendin kautta suosittu hedelmä myös meillä Suomessa. Suomeen avokadoja tiepahtelee Latinalaisen Amerikan maista, Perusta, Chilestä, etelä-Afrikasta sekä tietysti kaikkein eniten avokadoja tulee Suomeen Espanjasta, joka on meitä lähin niitä viljelevä maa. Avokado ei siis ole mitään lähiruokaa.

Avokadon viljely on aiheuttanut aina vain yltyvää metsien hakkaamista viljelysalueiden tieltä. Metsiä kaadetaan mm. Meksikossa vuosittain ainakin tuhat hehtaaria avokadopuiden tieltä, pienviljelijöiden toimesta laittomin hakkuin. Suomeen Meksikon avokadoista kulkeutuu vain jokunen. Perussa sekä Espanjassa ovat haasteena paitsi viljelysmaiden laajeneminen holtittomasti teollisen tuotannon käyttöön myös Chilen on raportoitu Perun ohella kärsivän pohjaveden ylikäytöstä muun muassa avokadon viljelyn vuoksi. Moni tehomaatalous alue ympäri maailman aiheuttaa samaa pohjaveden liiallista käyttöä ja Espanja ei ole tässäkään poikkeus.

Avokadon viljely aiheuttaa paljon haasteita mutta avokadoista en minäkään kehota kenenkään luopuvan kokonaan. Avokadon kohdalla sen satokausi on kuluttajien onneksi käynnissä aina jossain päin maailmaa. Avokado rahdataan Suomeen yleensä raakana ja jälkikypsytetään hedelmävarastossa. Kuluttajalle on kaupoissa monipuolista tarjontaa myös hedelmien suhteen. Voisiko tuosta tarjonnasta etsiä omat suosikkinsa ja vaihdella niiden kulutusta määräajoin. Ruokavalio monipuolistuu ja tulee virkistävää vaihtelua.

Laajamittaisesta avokadonviljelystä sanotaan, että se voi olla ekologisesti kestävää ja monin paikoin näin jo onkin. Itse lisäisin tuohon väitteeseen pienen sivu kysymyksen, että voiko tehomaatalous ikinä olla ekologisesti kestävää? Mutta nykyisillä kriteereillä edelleen näin sanotaan asian olevan ja paljon on kiinni siitä, miten tarkasti hallitukset ja suuret yhtiöt valvovat ympäristörikkomuksia.

Tehomaatalous on tuonut Perun Ican laaksoon täystyöllisyyden, ja kaupungin liike-elämä on vilkastunut paljon. Monen perheen päivittäinen elanto on siis kiinni sinun kausittaisesta avokado annoksestasi. 

Siksipä kuluttajilla on suuri vastuu töniä omilla valinnoillaan hallituksia ja monikansallisia yrityksiä oikeaan suuntaan kohti kestävästi viljeltyjä hedelmiä sekä vaatimalla kaupoilta ja vähittäiskauppaketjuilta tarkempia tietoja tuotteista sekä niiden tuotantoketjuista.

JK. Oletko jo ottanut vuoden 2018 vegaanihaasteen vastaan? 




maanantai 27. marraskuuta 2017

Ämpäreitä?



Loppuviikosta niitä taas saa, nimittäin ilmaisia ämpäreitä! Tulevana perjantaina, 1.12., jaetaan Jyväskylän uuden kierrätystavaratalon 50:lle ensimmäiselle innokkaalle ämpäreitä yllätyksen kera. Melkoisen vastustamaton mainoslause: Ilmaisia ämpäreitä jaossa!” . Tuo kikkakolmonen on lähtöjään erään suomalaisen tavaratalon avajaisista, ympäri ämpäri suomenmaan, valitettavan monena vuonna peräjälkeen. Mielenkiintoista sinällään olisi ruveta pohtimaan, mikä saa ihmiset lähtemään liikkeelle ja jonottamaan parineuron ämpäriä, vieläpä tuiskussa ja räntäsateessa. Ehkäpä se yllätys, koska olemme(ko?) yllytyshullua kansaa.  

Ämpäreitä on tehty pellistä, sinkistä ja puusta. Nykyään ämpäreitä valmistetaan useimmiten muovista. Ämpäri on käypä käyttötuote monelle marjastajalle, mökkiläiselle, betonitöiden harrastajalle ja hiekkakakkujen tekijälle. Toivoa sopii, että jokaisella tulevalla ilmaisämpärin onnellisella omistajalla siintää jo varhaisen aamun tunteina tuo jalo käyttötarkoitus, mihin tulee ämpärinsä valjastamaan. Eikä suinkaan ajatuksella ja periaatteella: ”Kun ny ilmatteeks sain, niin otin!”.

Jokainen tuote on lähtökohtaisesti jätettä. Suomen jätelain ja EU:n jätedirektiivin mukaan 
jätehierarkia eli etusijajärjestys 
määrää, 

että jätteen syntymistä pitäisi pyrkiä välttämään ja jos jätettä syntyy, tulisi se pyrkiä käyttämään uudelleen. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollinen ratkaisu, tulee jäte ensisijaisesti kierrättää ja vasta toissijaisesti hyödyntää energiana. Jätettä poltetaan Suomessa satoja tonneja valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitetta enemmän. Kierrätystavoitteet sen sijaan eivät täyty, ja jätteenpoltto on syönyt kierrätykseen päätyviä raaka-aineita. Muovituotteiden osalta ainut kierrätys muoto on tällä hetkellä jätehierarkian toiseksi alimmalla askelmalla eli muovituotteet menevät sekajätteen mukana polttoon. Jätteistä tulisi pyrkiä ottamaan talteen mahdollisimman paljon arvokkaita raaka-aineita, jotta pystymme säästämään luonnonvaroja.

Muovituotteiden imago on huono. Muovituotteet ovat huonosti kierrätettäviä, pakkaukset ovat välittömästi jätettä, muoviset tuotteet ovat useimmiten suht lyhytikäisiä sekä niiden aiheuttama kemikaali altistus, elintarvikkeiden yhteydessä, on viime vuosina noussut esille. Muovijätettä syntyy paljon, koska muovi on huokeaa valmistaa. Maailmanlaajuisesti on herätty luontoon joutuneeseen  mikromuoviin
joka on merkittävä ympäristöongelma. Mikromuovi kulkeutuu ravintoketjussa pienimmästä meri matosesta ylimmälle askelmalle eli ihmiseen, aiheuttaen matkansa varrella runsaasti tuhoa.

Kuluttajien käytöstä syntyvää muovituote -jätettä on vaikeaa kierrättää uusiomuovin raaka-aineena. Muoveja on niin monta lajia, että erilaatuiset muovit pitäisi lajitella, mikä ei ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa ja kuinka tarkasti ja hyvin mahtaa olla teknisesti mahdollista. 

Muovipakkaukset saatiin 
tuottajavastuun 
piiriin vuoden 2016 alusta.  

Tähän mahdollisuuteen kierrättävät kansalaiset ovat tarttuneet yllättävän aktiivisesti ja iloisin mielin. Joskin siinä on vielä rutkasti kehitettävää vaikkapa kierrättäjän kannalta. Pakkausmuovia ei kannata iloisen kierrättäjän rahdata erillisellä autokyydillä kierrätyspisteelle, jottei yksittäisen autoreissun hiilijalanjälki pyyhi kierrätyksen iloa ja hyötyä pois.

Toivottavasti tulevien ilmaisämpäri -tempausten ämpärit ovat sentään pakkausmuovista saatua kierrätysmuovia, jottei luonnonvaroja näiden tempausten osalta entisestään hukata. Seuraavalla tempauksella voisi olla mahdollisesti kierrätystekstiileistä ommeltuja kestokasseja? 
Kiertotalous kannattaa
Mitä enemmän saamme raaka-aineita kiertoon, sitä vähemmän meidän täytyy kajota luonnonvaroihin.


JK.

Kulutuksesta puheen ollen..
Meillä Jyväskylässäkin vietettiin rytmikkään rumpuryhmän ja iloisen metsänväen saattelemina perjantaina, 25.11., vuosittaista 
Älä osta mitään! –päivää. 
Päivän tarkoituksena on haastaa jokainen miettimään omia kuluttamistapojaan, kuluttamiseen liittyvää päätöstentekoaan ja impulsiivista kuluttamista sekä pyrkimään kohti ekologista tavaroiden ja aineettomien palveluiden käyttöä. Minkä tahansa tuotteen hankkijan tulisi jo perustarpeita miettiessään tiedostaa, että 
jätteen synnyn ehkäisy 
on kaikkein 
tärkeintä
Kuluttamista ei pitäisi nähdä itseisarvona. Monen kulutushysteriassa elävän tai muuten kulutusyhteiskuntamme jäsenen ei tulisi sotkea omia halujaan perustarpeisiin. Kulutusvapaata loppuvuotta!










keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ympäristöluotsit istuttivat tulevaisuuden kuusen

Jyväskylän ympäristöluotsit saivat syyskuussa istuttaa Tulevaisuuden kuusen, yhden Suomi 100 -juhlavuoden kuusentaimista.


Paikkaa tulevaisuuden kuuselle etsittiin jonkin aikaa Kehä Vihreältä, jonne olimme saaneet luvan puun istuttaa. Lopulta sopiva paikka kuusentaimelle löytyi Tuomiojärven rantamaisemista Viitaniemestä, nurmikon laidalta.


Tulevaisuuden kuusen istutustilaisuus järjestettiin 13.9.2017 klo 18 Viitaniemessä. Paikalle kokoontui pieni, mutta innokas joukko ympäristöluotseja ja saimmepa myös muutaman hengen yleisön juhlistamaan tapahtumaa kanssamme.


Pieni kuusentaimi ei tarvinnut syvää kuoppaa, joten istutus kävi vaivattomasti. Etenkin siksi, että kaupungilta oli ystävällisesti jo käyty laittamassa yhdessä sovittu kuusen istutuspaikka valmiiksi.



Kuusi sai uuden kotinsa somisteeksi pihlajanmarjahelmet, jotka ympäristöluotsit olivat askarrelleet tätä kepeän juhlavaa tilaisuutta varten. Eihän sitä nyt ilman koristeita...


Tulevaisuuden kuusen istutus olikin varsin sydämellinen tilaisuus!


Tulevaisuuden kuusilla on oma tarinansa. Kiitos omasta kuusentaimestamme kuuluu yhteistyökumppanillemme Kehä Vihreälle, joka kustansi taimen ja 4H-yhdistykselle, jonka kautta itse taimi saapui kautta (kiitos ympäristöluotsi Ritva!). Ympäri Suomea tänä vuonna maan 100-vuotisjuhlan kunniaksi istutetut puut ovat sukua Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 istutetulle kuuselle. Vuonna 1967 istutettiin samaisen Itsenäisyyden kuusen siemenistä Kotikuusia ja nyt on istutettu näitä Tulevaisuuden kuusia. Mitähän sitten 50 vuoden päästä?


Laulaa luikautimme kuuselle yhdessä Keski-Suomen kotiseutulaulun. Pirita oli juhlan kunniaksi sonnustautunut upeasti kansallispukuun!


Kohotimme puullemme myös onnittelumaljat teekupillisilla. Toivokaamme pitkää ikää nimikkopuullemme.

No entä miten tulevaisuuden kuusi voi muutama viikko istuttamisen jälkeen?


Hengissä ollaan...


Kestänee vielä joitakin vuosia, ennen kuin Jyväskylän ympäristöluotsien istuttama Tulevaisuuden kuusen latva yltää yhtä korkealle kuin sen vieressä seisova, komea Tulevaisuuden kuusen kyltti ;) Täytyypä pitää hentoa kuusentaintamme silmällä, toivotaan että se selviää hyvin nyt alkavasta talvesta.

Kiitokset vielä yhteistyökumppanillemme Kehä Vihreälle, erityisesti Mervi Vallinkoskelle, ja kaikille mukana olleille sekä kuusiprojektiin myötävaikuttaneille!

Kuvat: Upe Nykänen & Pirita Korpivaara.

torstai 14. syyskuuta 2017

Kuukanpään kulttuurimaisemaa kurkkaamassa


Ympäristöluotsiporukka kävi to 31.8. pienellä iltaretkellä Jyväskylän pohjoispuolella Puuppolassa. Pauli tuntee Kuukanpään seudun maisemineen erinomaisesti - onhan hän sieltä kotoisin - ja hän oli heittänyt ilmaan idean kaikille avoimesta, opastetusta bussiretkestä tähän hienoon kulttuurimaisemaan. Niinpä lähdimme alueelle tutustumisretkelle ja samalla suunnittelemaan tulevaa.


 Mukaan saimme myös Paula Salosen Pro Agrialta Kulttuuriympäristö näkyväksi (KYNÄ) -hankkeesta. Paula toi mahtavasti mukanaan hyvät kartat, joiden kautta tämä useimmille entuudestaan  tuntematon alue alkoi hahmottua paremmin.

Keski-Suomen liiton arvioinnissa 2016 on todettu että Kuukanpään kulttuurimaisema (940 ha) kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden arvoluokkaan.
"Kuukanpään kulttuurimaisema on helposti hahmottuva maisemakokonaisuus, jossa yhdistyvät keskisuomalaisen maaseutumaiseman tyypilliset elementit: järvi, rantapellot sekä niitä reunustavat metsäiset vuoret. Alueen viljelysala on pysynyt yhtenäisenä ja maisemarakenne tasapainoisena. Punavuoren arvokas geologinen kohde ja Tervajärven luonnonsuojelualue edustavat alueen luontoarvoja."

Sää oli tuona torstai-iltana hitusen sateinen, joten olimme liikkeillä sadekamppeiden kera. Pauli tarinoi meille seudun ominaispiirteistä ja mm. lähellä olevasta Karjalan evakkojen asutustilojen alueesta.



Pysähdyimme pariin otteeseen soratien laitaan makustelemaan maisemaa Lehesjärven ja Punavuoren suuntaan ja ihastelimme alkusyksyistä viljapeltoa, jonka keskeltä joku bongasi yhtäkkiä kauriin (joka säntäsi meidät havaittuaan äkkiä tiehensä).


Lehesjärven rantamaisemista jatkoimme retkeä Jylhänperän suuntaan ja edelleen vielä Halsvuorelle, jonka kalliomaalaukset oli vielä käytävä katsomassa.



Saimme autot tien laitaan ja kävelimme suon laidan osin kosteaa polkua pitkin Halsvuoren upeiden kallioiden juurelle maalauksia etsimään.


Kallioseinämän juurella sai liikkua varovasti...



Pian löysimme oikean paikan ja ainakin yksi maalaus tuli varmasti tunnistettua. Se hieman ihmetytti, että kalliokiipeilijöiden reitti näytti kulkevan ihan muinaismuisto-kalliomaalauksen paikan kohdalta... Toivottavasti kiipeilijäyhteisö muistaa olla varovainen, että maalaukset eivät kärsi :)

Retki-illan päätti evästuokio lähialueen kodalla, missä turinoimme vielä hetken ennen kaupunkiin paluuta. Nuotio tosin jäi haaveeksi, sillä emme olleet älynneet ottaa omia polttopuita matkaan. Totesimme yhteistuumin, että Puuppola on hyvinkin uuden retken väärti. Julkisilla liikennevälineillä ei retkeä ole ihan helppo tehdä (tai kävelymatkaa tulee rutkasti), joten aiomme edistää ajatusta opastetusta bussiretkestä keväälle 2018, toivon mukaan yhdessä KYNÄ-hankkeen kanssa!
 
Nelostien länsipuolelta löytyy Kuukanpään kanssa samoilta korkeuksilta Puuppolantien ympäristöstä myös maakunnallisesti arvokas Puuppolan maisema-alue (717 ha), joten täällä noin reilut 12 km Jyväskylästä pohjoiseen kannattaa käydä maisemia ihailemassa.

Jos kunto antaa myöten, sopivat sekä Kuukanpään että Puuppolan kulttuurimaisemat erinomaisesti pyöräretken kohteeksi. Kahviloita ei taukopaikaksi Puuppolasta löydy, mutta Jyväskylästä Tikkakoskelle johtavan "vanhan Saarijärventien" varressa on joka päivä avoinna oleva lähikauppa Rita (Puuppolantie 531) ja siellä voi pysähtyä välipalalle.