maanantai 27. marraskuuta 2017

Ämpäreitä?



Loppuviikosta niitä taas saa, nimittäin ilmaisia ämpäreitä! Tulevana perjantaina, 1.12., jaetaan Jyväskylän uuden kierrätystavaratalon 50:lle ensimmäiselle innokkaalle ämpäreitä yllätyksen kera. Melkoisen vastustamaton mainoslause: Ilmaisia ämpäreitä jaossa!” . Tuo kikkakolmonen on lähtöjään erään suomalaisen tavaratalon avajaisista, ympäri ämpäri suomenmaan, valitettavan monena vuonna peräjälkeen. Mielenkiintoista sinällään olisi ruveta pohtimaan, mikä saa ihmiset lähtemään liikkeelle ja jonottamaan parineuron ämpäriä, vieläpä tuiskussa ja räntäsateessa. Ehkäpä se yllätys, koska olemme(ko?) yllytyshullua kansaa.  

Ämpäreitä on tehty pellistä, sinkistä ja puusta. Nykyään ämpäreitä valmistetaan useimmiten muovista. Ämpäri on käypä käyttötuote monelle marjastajalle, mökkiläiselle, betonitöiden harrastajalle ja hiekkakakkujen tekijälle. Toivoa sopii, että jokaisella tulevalla ilmaisämpärin onnellisella omistajalla siintää jo varhaisen aamun tunteina tuo jalo käyttötarkoitus, mihin tulee ämpärinsä valjastamaan. Eikä suinkaan ajatuksella ja periaatteella: ”Kun ny ilmatteeks sain, niin otin!”.

Jokainen tuote on lähtökohtaisesti jätettä. Suomen jätelain ja EU:n jätedirektiivin mukaan 
jätehierarkia eli etusijajärjestys 
määrää, 

että jätteen syntymistä pitäisi pyrkiä välttämään ja jos jätettä syntyy, tulisi se pyrkiä käyttämään uudelleen. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollinen ratkaisu, tulee jäte ensisijaisesti kierrättää ja vasta toissijaisesti hyödyntää energiana. Jätettä poltetaan Suomessa satoja tonneja valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitetta enemmän. Kierrätystavoitteet sen sijaan eivät täyty, ja jätteenpoltto on syönyt kierrätykseen päätyviä raaka-aineita. Muovituotteiden osalta ainut kierrätys muoto on tällä hetkellä jätehierarkian toiseksi alimmalla askelmalla eli muovituotteet menevät sekajätteen mukana polttoon. Jätteistä tulisi pyrkiä ottamaan talteen mahdollisimman paljon arvokkaita raaka-aineita, jotta pystymme säästämään luonnonvaroja.

Muovituotteiden imago on huono. Muovituotteet ovat huonosti kierrätettäviä, pakkaukset ovat välittömästi jätettä, muoviset tuotteet ovat useimmiten suht lyhytikäisiä sekä niiden aiheuttama kemikaali altistus, elintarvikkeiden yhteydessä, on viime vuosina noussut esille. Muovijätettä syntyy paljon, koska muovi on huokeaa valmistaa. Maailmanlaajuisesti on herätty luontoon joutuneeseen  mikromuoviin
joka on merkittävä ympäristöongelma. Mikromuovi kulkeutuu ravintoketjussa pienimmästä meri matosesta ylimmälle askelmalle eli ihmiseen, aiheuttaen matkansa varrella runsaasti tuhoa.

Kuluttajien käytöstä syntyvää muovituote -jätettä on vaikeaa kierrättää uusiomuovin raaka-aineena. Muoveja on niin monta lajia, että erilaatuiset muovit pitäisi lajitella, mikä ei ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa ja kuinka tarkasti ja hyvin mahtaa olla teknisesti mahdollista. 

Muovipakkaukset saatiin 
tuottajavastuun 
piiriin vuoden 2016 alusta.  

Tähän mahdollisuuteen kierrättävät kansalaiset ovat tarttuneet yllättävän aktiivisesti ja iloisin mielin. Joskin siinä on vielä rutkasti kehitettävää vaikkapa kierrättäjän kannalta. Pakkausmuovia ei kannata iloisen kierrättäjän rahdata erillisellä autokyydillä kierrätyspisteelle, jottei yksittäisen autoreissun hiilijalanjälki pyyhi kierrätyksen iloa ja hyötyä pois.

Toivottavasti tulevien ilmaisämpäri -tempausten ämpärit ovat sentään pakkausmuovista saatua kierrätysmuovia, jottei luonnonvaroja näiden tempausten osalta entisestään hukata. Seuraavalla tempauksella voisi olla mahdollisesti kierrätystekstiileistä ommeltuja kestokasseja? 
Kiertotalous kannattaa
Mitä enemmän saamme raaka-aineita kiertoon, sitä vähemmän meidän täytyy kajota luonnonvaroihin.


JK.

Kulutuksesta puheen ollen..
Meillä Jyväskylässäkin vietettiin rytmikkään rumpuryhmän ja iloisen metsänväen saattelemina perjantaina, 25.11., vuosittaista 
Älä osta mitään! –päivää. 
Päivän tarkoituksena on haastaa jokainen miettimään omia kuluttamistapojaan, kuluttamiseen liittyvää päätöstentekoaan ja impulsiivista kuluttamista sekä pyrkimään kohti ekologista tavaroiden ja aineettomien palveluiden käyttöä. Minkä tahansa tuotteen hankkijan tulisi jo perustarpeita miettiessään tiedostaa, että 
jätteen synnyn ehkäisy 
on kaikkein 
tärkeintä
Kuluttamista ei pitäisi nähdä itseisarvona. Monen kulutushysteriassa elävän tai muuten kulutusyhteiskuntamme jäsenen ei tulisi sotkea omia halujaan perustarpeisiin. Kulutusvapaata loppuvuotta!