Ympäristöluotsikurssi syksyllä 2015 oli jo lopuillaan, kun pohdiskelimme
kukin, mitä uusina ympäristöluotseina voisimme tehdä. Kortepohjan
alueelta Vehkalammenpuisto oli tullut kurssin aikana puheeksi sen
tähden, että puistoa ei monikaan tiedä, joten mietimme pienellä
porukalla, että juuri sinne olisi kiva järjestää jokin tapahtuma. Vaikka heti talvella! Yksi
ilmaan heitetty ajatus oli kynttilöiden valaisema polku, jonka varrella
olisi ripustettu runoja. Sitä ideaa piti sitten työstää...
Kehittelimme ajatusta alkuun sähköpostin välityksellä
Eevan sekä
Marjan kanssa, sitten mukaan liittyi myös
Sirpa. Yksi tapahtumasta kiinnostunut luotsi joutui aikataulusyistä jäämään porukasta pois. Istahdin itse kerran kahvilapöytään tekemään yhteenvedon alustavasta suunnitelmasta paperille (yllä). Ei runopolun järjestäminen olisi itse asiassa mikään valtava homma!
Mutta milloin? Ehtisimmekö todella tehdä kynttilä-runopolun vielä ennen joulua? Alkoi näyttää siltä, että tapahtuma siirtyisi myöhemmäksi, vuoden 2016 puolelle.
Jokainen meistä etsi runopolulle sopivia runoja ja kun kokoonnuimme joulun jälkeen kimpalla suunnittelu-ja askarteluiltaan tekemään polulle kynttilälyhtyjä vanhoista, pestyistä säilyketölkeistä (=hakkasimme naulalla reikiä tölkkien kylkiin), päätimme tapahtuman nimeksi
Runotulet, suunnittelimme tapahtuman ilmoituksen, vahvistimme ajankohdaksi loppiaisen ja mietimme, mitä valmistautumista oli vielä syytä tehdä. Ilmoituksia ei kauaa värkkää, mutta ne on myös jaeltava!
Jokainen meistä otti huolehtiakseen sovitun osan tapahtumasta tiedottamisesta (Facebook, Keskisuomalaisen
Menot-palsta, paperi-ilmoitusten jakelu lähialueilla) ja sitten kävimme vain toivomaan, että sää suosisi ja edes muutama kulkija saapuisi paikalle. Ympäristöluotsikollegoista muutama onneksi kertoi jo etukäteen, että saattaisi tulla paikan päälle Vehkalammen urheilukentän taakse, kuplahallin viereiselle Variskukkulalle.
Kun joulun jälkeen sää viileni rajusti ja pakkaslukemat paukkuivat lähellä kolmeakymmentä
, alkoi jännittää ihan tosissaan. Pitäisikö Runotulet siirtää toiseen ajankohtaan, jolloin ei olisi niin kylmä? Entä mitä jos silloin sataisi vettä tai lunta? Sää on aina pieni riskitekijä, mutta saako se lannistaa?
Päätimme toteuttaa suunnitelmamme kovasta pakkasesta huolimatta. Eihän ilmoituksiinkaan tullut laitettua mitään pakkasrajaa, ja sää on vain pukeutusmiskysymys! Kerroksia siis riittävästi.... Tapasimme vajaat kaksi tuntia ennen Runotulien alkua ja roudasimme Runotulien tarvikkeet Variskukkulalle (lyhtykynttilät, risukeittimen, kierrätyspahveista käsin tehdyt runokyltit, muutaman myrskylyhdyn). Olimme koonneet runotulia varten myös kassillisen lasipurkkeja lyhdyiksi, mutta koska tuikkukynttilät palavat kovalla pakkasella ulkona vain hetkisen, ei purkkikokoelmalle ja tuikuille ollut käyttöä.
Roudauksen jälkeen kävimme vielä hetken lämmittelemässä sisällä ja sitten palasimme Variskukkulalle. Tulien sytyttäminen alkakoon!
Sijoitimme ripeästi runokyltit paikalleen eli nojalleen puita vasten, sitten kukin nappasi kynttilöitä matkaansa ja aloitimme luoda uudenlaista iltavalaistusta Variskukkulalle. Kiirettä piti, sillä tulien sytyttäminen ei käy ihan hetkessä - olisi pitänyt olla sittenkin paikalla ainakin varttia aikaisemmin! Sytyttämistä hidasti kirpeä pakkanen, jossa sormet tuppasivat kohmettumaan aika nopsaan. Yksi tulija kyllä kommentoi, että näytti tosi hauskalta katsoa kauempaa, kun tulia syttyi Variskukkulalle vähän kerrassaan. Niin, emme olleet tulien osalta valmiita ihan jetsulleen klo 18...
Eeva toivotti Runotulille tulijoita tervetulleiksi (ja houkutteli myäs tapahtumasta tietämättömiä astumaan kävelytieltä hetkeksi tulien luo) sekä ojensi Runotulilta poistujille läksiäisiksi askartelemansa runomaistiaisen. Suureksi iloksemme kävijöitä oli odotettua enemmän ja runomaistiaiset loppuivat häneltä kesken!
Marja puolestaan auttoi apua tarvitsevia sekä tarjoili runokarkkeja polulle saapuneille. Upe värkkäsi tulen ensikäytössä olleeseen risukeittimeensä (tehty Ikean metallisista ruokailuvälinetelineistä, kulmaraudoista ja siipimuttereista) ja lopulta liekit leiskuivat... Ei vaan tullut teepannua matkaan! Samalla tuli keskusteltua risukeittimistä muutaman poluntallaajan kanssa.
Ensimmäisten ympäristöluotsien Runotulien lämpötila oli lopulta -27
°C, kävijöitä oli noin 45 ja meistä neljästä Runotulien järjestäjästä pääsi paikalle kolme. Tällaisen pienimuotoisen ulkoilmatapahtuman pystyy järkkäämään hyvin pienellä porukalla ja budjetilla. Kustannuksia kertyi lähinnä kynttilöistä ja ulkotulista, muun osalta pystyimme käyttämään pitkälti kierrätysmateriaalia. Runotulille ehdotettiin jo sen uusimista vaikka toisessa paikassa tai vastaavan tapahtuman järjestämistä uudelleen seuraavana vuonna. Katsotaan... Ken tietää, jos Runotulista syntyisi ihan perinne!
Lisää Runotulista:
Runotulet-polku Vehkalammen puistossa (Jalkaisin-blogi)
