Näytetään tekstit, joissa on tunniste ympäristöluotsit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ympäristöluotsit. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. toukokuuta 2018

Maisemaretkellä Kuukanpäässä 22.5.

Kuukanpään kierroksella lähiympäristö tutuksi


Ympäristöluotsi Pauli Puttosen  idea yhteisestä retkestä  Puuppolan perinteiseen maisemaan osoittautui  menestykseksi.  Pro Agrian Kynä-hankkeen kanssa yhteistyössä ideoitu sightseeing-kierros Kuukanpään arvokkaalle maisema-alueelle  tutustutti kaupunkilaiset tämän päivän maaseudun arkeen ja samalla myös historiaan.  Maisemat kietoutuivat tarinoihin ja maaseutuelämän arkeen. Kuultiin mm. kun  Paulin maanviljelijä/postimiesisä kyyditsi ison tien varteen koululaisia lumimyrskyssä hevosella. Aikanaan pojat joutuivat kitkemään pitkiä porkkanpenkkejä pellolla. Kulttuuriympäristö tuli näkyväksi ja kuulluksi.

Maaseudun mykyaikaa

Kuukanpää alueelta löytyy yrittäjiä ja maanviljelijöitä. Salmelan tilalla  jututettiin nuorta isäntää ja emäntää ja saatiin nauttia kahvit siemenviljojen keskellä. Kevään siemenkauppa oli käynyt kuumana ja varastossa ei paljon enää ollut. Siemenviljelyksessä laatua seurataan tarkasti, sertifioidut tuotteet voi nykyisin helposti tilata nettikaupasta. Naapurissa asuu ralliyrittäjä Toimmi Mäkinen, jolla on myös omia peltoja viljelyssä.

Asutushistoriaa

Sodan jälkeen Kuukasojalle muuttaneet karjalaiset raivasivat porukalla pellot ja sopeutuivat puuppolaiseen yhteisöön nopeasti. Martti Silvennoinen tarinoi Kuukasojan pellon reunassa iloiseen tyyliin. Lämpinä toukokuisena iltana kylätiellä oli vilkas liikenne. Turinatuokion aikana väistelimme niin polkupyäriä kuin traktoreita. 

Mukana  retkellä oli kiinnostuneita kaupunkilaisia ja joitakin ympäristö- ja kulttuuriluotseja. Todettiin lopuksi, että tällaisia kolmen tunnin pikaretkiä kaivataan lisää. Kukahan seuraavaan järjestäisi? Vaikkapa Halsvuoren kalliomaalauksille, jotka jäivät vain muutaman kilometrin päähän reitiltä.

Kiitos Kynä -hankkeelle rahoituksesta ja organisoinnista sekä  kaikille  järjestelyvastuussa olleille!

Martti Silvennoinen kertoo Kuukasojan asutuksesta


Puunkaatoa nykyajan menetelmämin


Kylvetty pelto, taustalla näkyy Lehesjärvi


Tuomas Mäkinen ja Pauli Puttonen , taustalla viljasiilo


Salmelan tilalla


Kahvitarjoilun hoiti Tuomas ja Pia Mäkinen


Siemenviljasäkit ja mainoslehmä


Siemenviljaa


Siemenviljaviljely kiinnostaa kaupunkilaisia


Kuukasojan avaraa peltomaisemaa



Martti Silvennoinen vauhdissa Kuukasojalla






















keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ympäristöluotsit istuttivat tulevaisuuden kuusen

Jyväskylän ympäristöluotsit saivat syyskuussa istuttaa Tulevaisuuden kuusen, yhden Suomi 100 -juhlavuoden kuusentaimista.


Paikkaa tulevaisuuden kuuselle etsittiin jonkin aikaa Kehä Vihreältä, jonne olimme saaneet luvan puun istuttaa. Lopulta sopiva paikka kuusentaimelle löytyi Tuomiojärven rantamaisemista Viitaniemestä, nurmikon laidalta.


Tulevaisuuden kuusen istutustilaisuus järjestettiin 13.9.2017 klo 18 Viitaniemessä. Paikalle kokoontui pieni, mutta innokas joukko ympäristöluotseja ja saimmepa myös muutaman hengen yleisön juhlistamaan tapahtumaa kanssamme.


Pieni kuusentaimi ei tarvinnut syvää kuoppaa, joten istutus kävi vaivattomasti. Etenkin siksi, että kaupungilta oli ystävällisesti jo käyty laittamassa yhdessä sovittu kuusen istutuspaikka valmiiksi.



Kuusi sai uuden kotinsa somisteeksi pihlajanmarjahelmet, jotka ympäristöluotsit olivat askarrelleet tätä kepeän juhlavaa tilaisuutta varten. Eihän sitä nyt ilman koristeita...


Tulevaisuuden kuusen istutus olikin varsin sydämellinen tilaisuus!


Tulevaisuuden kuusilla on oma tarinansa. Kiitos omasta kuusentaimestamme kuuluu yhteistyökumppanillemme Kehä Vihreälle, joka kustansi taimen ja 4H-yhdistykselle, jonka kautta itse taimi saapui kautta (kiitos ympäristöluotsi Ritva!). Ympäri Suomea tänä vuonna maan 100-vuotisjuhlan kunniaksi istutetut puut ovat sukua Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 istutetulle kuuselle. Vuonna 1967 istutettiin samaisen Itsenäisyyden kuusen siemenistä Kotikuusia ja nyt on istutettu näitä Tulevaisuuden kuusia. Mitähän sitten 50 vuoden päästä?


Laulaa luikautimme kuuselle yhdessä Keski-Suomen kotiseutulaulun. Pirita oli juhlan kunniaksi sonnustautunut upeasti kansallispukuun!


Kohotimme puullemme myös onnittelumaljat teekupillisilla. Toivokaamme pitkää ikää nimikkopuullemme.

No entä miten tulevaisuuden kuusi voi muutama viikko istuttamisen jälkeen?


Hengissä ollaan...


Kestänee vielä joitakin vuosia, ennen kuin Jyväskylän ympäristöluotsien istuttama Tulevaisuuden kuusen latva yltää yhtä korkealle kuin sen vieressä seisova, komea Tulevaisuuden kuusen kyltti ;) Täytyypä pitää hentoa kuusentaintamme silmällä, toivotaan että se selviää hyvin nyt alkavasta talvesta.

Kiitokset vielä yhteistyökumppanillemme Kehä Vihreälle, erityisesti Mervi Vallinkoskelle, ja kaikille mukana olleille sekä kuusiprojektiin myötävaikuttaneille!

Kuvat: Upe Nykänen & Pirita Korpivaara.

torstai 14. syyskuuta 2017

Kuukanpään kulttuurimaisemaa kurkkaamassa


Ympäristöluotsiporukka kävi to 31.8. pienellä iltaretkellä Jyväskylän pohjoispuolella Puuppolassa. Pauli tuntee Kuukanpään seudun maisemineen erinomaisesti - onhan hän sieltä kotoisin - ja hän oli heittänyt ilmaan idean kaikille avoimesta, opastetusta bussiretkestä tähän hienoon kulttuurimaisemaan. Niinpä lähdimme alueelle tutustumisretkelle ja samalla suunnittelemaan tulevaa.


 Mukaan saimme myös Paula Salosen Pro Agrialta Kulttuuriympäristö näkyväksi (KYNÄ) -hankkeesta. Paula toi mahtavasti mukanaan hyvät kartat, joiden kautta tämä useimmille entuudestaan  tuntematon alue alkoi hahmottua paremmin.

Keski-Suomen liiton arvioinnissa 2016 on todettu että Kuukanpään kulttuurimaisema (940 ha) kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden arvoluokkaan.
"Kuukanpään kulttuurimaisema on helposti hahmottuva maisemakokonaisuus, jossa yhdistyvät keskisuomalaisen maaseutumaiseman tyypilliset elementit: järvi, rantapellot sekä niitä reunustavat metsäiset vuoret. Alueen viljelysala on pysynyt yhtenäisenä ja maisemarakenne tasapainoisena. Punavuoren arvokas geologinen kohde ja Tervajärven luonnonsuojelualue edustavat alueen luontoarvoja."

Sää oli tuona torstai-iltana hitusen sateinen, joten olimme liikkeillä sadekamppeiden kera. Pauli tarinoi meille seudun ominaispiirteistä ja mm. lähellä olevasta Karjalan evakkojen asutustilojen alueesta.



Pysähdyimme pariin otteeseen soratien laitaan makustelemaan maisemaa Lehesjärven ja Punavuoren suuntaan ja ihastelimme alkusyksyistä viljapeltoa, jonka keskeltä joku bongasi yhtäkkiä kauriin (joka säntäsi meidät havaittuaan äkkiä tiehensä).


Lehesjärven rantamaisemista jatkoimme retkeä Jylhänperän suuntaan ja edelleen vielä Halsvuorelle, jonka kalliomaalaukset oli vielä käytävä katsomassa.



Saimme autot tien laitaan ja kävelimme suon laidan osin kosteaa polkua pitkin Halsvuoren upeiden kallioiden juurelle maalauksia etsimään.


Kallioseinämän juurella sai liikkua varovasti...



Pian löysimme oikean paikan ja ainakin yksi maalaus tuli varmasti tunnistettua. Se hieman ihmetytti, että kalliokiipeilijöiden reitti näytti kulkevan ihan muinaismuisto-kalliomaalauksen paikan kohdalta... Toivottavasti kiipeilijäyhteisö muistaa olla varovainen, että maalaukset eivät kärsi :)

Retki-illan päätti evästuokio lähialueen kodalla, missä turinoimme vielä hetken ennen kaupunkiin paluuta. Nuotio tosin jäi haaveeksi, sillä emme olleet älynneet ottaa omia polttopuita matkaan. Totesimme yhteistuumin, että Puuppola on hyvinkin uuden retken väärti. Julkisilla liikennevälineillä ei retkeä ole ihan helppo tehdä (tai kävelymatkaa tulee rutkasti), joten aiomme edistää ajatusta opastetusta bussiretkestä keväälle 2018, toivon mukaan yhdessä KYNÄ-hankkeen kanssa!
 
Nelostien länsipuolelta löytyy Kuukanpään kanssa samoilta korkeuksilta Puuppolantien ympäristöstä myös maakunnallisesti arvokas Puuppolan maisema-alue (717 ha), joten täällä noin reilut 12 km Jyväskylästä pohjoiseen kannattaa käydä maisemia ihailemassa.

Jos kunto antaa myöten, sopivat sekä Kuukanpään että Puuppolan kulttuurimaisemat erinomaisesti pyöräretken kohteeksi. Kahviloita ei taukopaikaksi Puuppolasta löydy, mutta Jyväskylästä Tikkakoskelle johtavan "vanhan Saarijärventien" varressa on joka päivä avoinna oleva lähikauppa Rita (Puuppolantie 531) ja siellä voi pysähtyä välipalalle.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Valoa Variskukkulalla eli jo toiset ihanat Runotulet!


Kokemukset pienellä porukalla loppiaisena 2016 järjestetyistä ensimmäisistä Runotulista olivat sen verran mukavat, että taisimme jo saman tien päättää uusista Runotulista. Kysyttiinhän meiltä jo silloin, että onhan tämä myös ensi loppiaisena! Viimeksi saimme houkuteltua paikalle viitisenkymmentä kävijää paukkupakkaseen, tällä kertaa rohkenimme toivoa, että kävijämäärä siitä hieman kasvaisi.

Suunnitellen kohti tapahtumaa

Luotsiporukka keksi monenmoista ideaa siihen, miten Runotulista voisi tehdä vielä näyttävämmän tapahtuman, mutta koska budjetti oli edelleen nolla euroa ja useimmilla meistä aika kortilla ennen joulua, päätimme edetä suunnittelussa pitkälti edellisen tapahtuman pohjalta. Uutuutena oli idea värillisestä kankaasta tehtävistä "teltoista", joiden kankaan läpi valo siilautuisi varmasti kauniisti pimeään iltaan.

Ympäristöluotsiporukasta löytyi kymmenkunta tapahtumasta kiinnostunutta ja kokoonnuimme yhteen ennen joulua askartelu- ja suunnitteluiltaan. Eeva oli valmistautunut loistavasti valotelttojen rakentamiseen, miettinyt konstruktiota, hankkinut kankaita ja kerännyt valmiiksi pajunoksia, joista valoteltat (-tiipiit / -louteet) valmistuivat illan aikana tapahtumaa odottamaan. Itse runojen esillepanoon pystyimme nyt käyttämään parempaa materiaalia kuin viimeksi, sillä Ritva oli pelastanut uusiokäyttöön eräästä toisesta tapahtumasta yli jääneitä A3-kokoisia kovia pahveja, ja siihen kokoon oli helppo tekstata tämänvuotiset runot.

Itse tuliksi varattiin Runotulille paitsi hyvin runot valaisevia ulkotulia, myös öljykynttilöitä ja tavallisia kynttilöitä. Lyhdyiksi oli varattu iso määrä lasipurkkeja ja varastossa oli jäljellä myös viimevuotisia lyhtyjä. Tarja lupasi tuoda myös jäälyhtyjä, mikäli pakkasta riittäisi.

Alueen käyttölupa, tapahtumalupahakemus ja tiedotusta

Koska tapahtumaa oltiin järjestämässä kaupungin maalle, päätimme olla kunnon kansalaisia ja hankkia maanomistajan luvan. Runotulilla olisi mahtavaa pitää myös nuotiota, mutta pohdimme, että se edellyttäisi varmasti isompaa luparuljanssia.

Niinpä Runotulista tehtiin Jyväskylän kaupungille tapahtumalupahakemus. Kuvaisin tätä episodia sanalla oppimiskokemus... Ensinnäkin, lupahakemuslomakkeen luo ei löydä ihan hetkessä kaupungin nettisivuilta (pitäisi tietää tasan oikea termi, jotta lomake löytyisi jkl.fi-sivuilta nopeasti haulla), niinpä seikkailin jonkin aikaa tapahtuman järjestäjille tarkoitetuilla sivuilla, ennen kuin onnistuin klikkailemaan itseni perille.

Tämä on se polku, jota pitkin olisi löytynyt alueen käyttöluvasta tietoa ihan suoraan.
Olisihan tuonne pitänyt hoksata heti mennä ;)

Sähköisen lomakkeen täyttäminen oli muuten ihan ok, mutta kun tulin kohtaan "Hyväksyn voimassa olevan taksan mukaisen laskutusperusteen" ja klikkasin taksat sisältävälle sivulle, nielaisin. "Luvan käsittelymaksu, ei käyntiä kohteessa" - alin taksa 83 euroa (veroton). Sellainen pieni ongelma, että meillä kaupungin vapaaehtoistyötä tekevillä luotseilla ei ole mitään kassaa, mistä edes tätä alimman kategorian maksua suorittaa. Hakemuksen tekeminen pysähtyi siihen, kunnes olin käynyt keskustelua parin kaupungin ihmisen kanssa ja saamani neuvon mukaisesti muotoilin hakemukseen, että "Mikäli luvasta aiotaan periä käsittelymaksu, pyydän ottamaan yhteyttä ennen lupapäätöksen tekemistä". Tämä antoi takaportin siihen, että jos lasku olisi tulossa, peruttaisiin lupahakemus ja sen myötä tapahtumakin. Tuntui mielenkiintoiselta, että kaupunki voisi hyvinkin laskuttaa omien vapaaehtoistensa järjestämästä ilmaistapahtumasta... 

Järki kuitenkin voitti ja ilo oli suuri, kun sähköpostiin tupsahti viesti, jossa vahvistettiin että maankäyttölupa oli myönnetty ja ilman mitään kuluja. Ihan reilua niin, sillä vielä tätä kirjoitettaessa ei ole tietoa, saavatko luotsit avustusta Runotulien materiaalihankintoihin.

Tapahtumasta tiedottaminen hoidettiin tuttuun tapaan: Jyväskylän ympäristöluotsit-ryhmän kautta luotiin Facebook-tapahtuma ja nettiin tehtiin tapahtumailmoitukset sekä kaupungin tapahtumakalenteriin että Keskisuomalaisen menoinfo-verkkopalveluun. Askarteluiltana käsin tehtyjä mainoksia ripustettiin esille Kortepohjaan ja lähialueille mm. kauppoihin.


Kaksi päivää ennen loppiaisperjantaita huomasin Runotulien päässeen Keskisuomalaisessa esille pelkkää menopalstaa paremmin. Toimittaja oli kuitenkin huumori-immeisiä tai ei ollut noteerannut lähipäivien sääennustetta, sillä vesisadetta ei todellakaan ollut luvassa - pakkasta oli varmasti tiedossa myös loppiaiseen asti!


Runotulet palavat!

Loppiaisperjantaina saimme yhdeksän ympäristöluotsin voimin sommiteltua Runotulien polut ja tulet paikoilleen noin tunnin kuluessa.


Sytkärit napsahtelivat ja tulitikkuja kului, kun öljykynttilöitä, ulkoroihuja ja tavallisia kynttilöitä sytyteltiin ja aseteltiin paikoilleen. Erilaisia liekkejä sytytettiin toistasataa!


Runotulet 2017 toivotti kävijät tervetulleiksi klo 18-19.30 (sopiva aika meidän järjestäjien kannalta, sen aikaa tarkenee aika paikallaankin ulkosalla, vaikka olisi kylmäkin). Runotulien runopolku sijaitsi edellisvuotiseen tapaan Variskukkulan laella, mistä pienet tulemme näkyivät kauas iltapimeässä.

"Variskukkula ei ole ollut koskaan näin kaunis!"
- Koiranulkoiluttaja, joka kiertää Variskukkulalla monta kertaa päivässä.-


Vähitellen väkeä alkoi tulla paikalle. Valkoisen lumipeitteen alla oli paikoin liukasta, mutta ikävä kyllä hiekoittaminen ei ollut mahdollista - siispä oli vain kuljettava hitaasti ja rauhallisesti, kuten Runotulien tunnelmaan sopii.

"Ei tunnu enää pakkanen!"
"Miten kaunista ja tunnelmallista!"
"Ihana tapahtuma"


Variskukkulan toisella puolella, siellä Vehkalammen puiston hiljaisemmalla puolella, olivat värikkäät valoteltat tai -tiipiit. Telttapolku oli tällä kertaa "vain" tunnelmapolku ilman runoja, mutta meillä heräsi jo ajatuksia seuraavia Runotulia varten...

Ympäristöluotsit Runotulilla: eturivissä vasemmalta oikealle Pirita, Eeva, Tarja, Satu ja Ritva, takarivissä Upe, Pauli, Heta ja Sirpa.
Kun kello löi puoli kahdeksan loppiaisiltana, aloitimme kynttilöiden ja tulien sammuttelun, sitten oli aika siivota kaikki tapahtuman jäljet pois. Tavoitteenamme oli jättää Runotulien paikalle vain jalanjälkiä lumessa ja uskoisin, että siinä onnistuttiin. Kaikki muut jäljet ovat toivottavasti vain lämpimiä muistijälkiä runoista, elävistä tulista ja kohtaamisista polulla.

Runotulilla kävi meidät järjestäjät mukaan lukien noin 120 henkilöä, mikä yllätti meidät iloisesti. Yleisömäärä siis yli tuplaantui! Näyttää vahvasti siltä, että Runotulet syttyvät myös loppiaisena 2018, joten siellä tavataan... Kiitos kaikille mukana olleille ja erilaisissa järjestelyissä auttaneille :)

Jalkaisin-blogin juttu Runotulista 2017

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Retki Punavuoren poluille

Ympäristöluotsit suuntasivat pienellä porukalla viime perjantaina Puuppolaan tutustumaan Punavuoren alueeseen. Yksityismailla sijaitseva Punavuori kuuluu Kuukanpään kulttuurimaisemaan ja on hieno näköalapaikka. Vuoren päältä löytyy upeita eväs- ja taukopaikkoja, joilta voi ihastella huikeita näköaloja, mutta me ympäristöluotsit suosittelemme ottamaan myös muut näkökulmat huomioon.


Punainen vuori
Vuori on nimensä mukaisesti punainen, kivilaji on punainen apliittigraniitti. Punavuori, korkeus 175 metriä merenpinnasta, onkin geologisesti arvokas kohde ja ehdottomasti kannattaa etsiä polku myös vuoren juurelle, jotta pääsee pystysuoria kallioita ihmettelemään alhaalta käsin.

Retkipäivämme sattui sadejakson keskelle, mutta juuri aamupäivän tunteina oli poutaista ja kiusaa oli vain itikoista. Vuoren juurella on kuitenkin paljon ajan saatossa pudonneita kivenlohkareita, jotka sateen jäljiltä voivat olla liukkaita, joten askeleet kannattaa ottaa harkiten.

Yhä ylös yrittää
Ympäristöluotsimme Raija ei päässyt retkelle mukaan, mutta kertoi mielenkiintoisen tarinan. Perimätieton mukaan Punavuorella oli Isovihan aikaan (1713-1721) tapahtunut jänniä. Venäläiset kasakat olivat ajaneet takaa lähialueella asuvaa emäntää ja hänen seitsemää lastaan. Neuvokas emäntä lapsineen pääsi kuitenkin livahtamaan kasakoilta pakoon Punavuoren luona. Mutta miten? Vastassahan on ja on ollut pystysuora, korkea kallio. Raija tiesi kertoa, että Punavuoren päälle on paettu Pukinpolkua pitkin - kyseessä on vaikeakulkuinenkin reitti, osittain halkeamaa pitkin kulkeva. Retkellämme oli mukana Upe, joka tarinan kuultuaan alkoi hetimiten selvittää Pukinpolun sijaintia. Se löytyikin, ja kyllä siitä ylös pääsee, mutta ei puhtain sormin ja polvin. Pukinpolun kapuaminen onnistuu ilman köyttä, joten... seikkailu kutsuu!



Juuri nämä vanhat tarinat ovat kiehtovia ja houkuttelevat tutkimaan vuorta tarkemmin. Vuoren päällä on kalliossa kuulema vielä pieniä hiidenkirnuja! Niitä emme tällä retkellä edes muistaneet etsiä, joten ilman muuta Punavuorelle mennään uudestaan. Sanotaanhan laulussakin, että Rööperiin mä kaipaan niin taas uudelleen...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Toivotamme kaikille kaunista juhannusta ja leppoisia, kesäisiä lähiluontoretkiä!


torstai 16. kesäkuuta 2016

Kalajanvuori valloitettu

Jyväskylän ympäristöluotseista oli kahden naisen edustus Etelä-Konneveden kansallispuiston Vuori-Kalajan uuden kotalaavun ja luontopolun avajaisissa keskiviikkona 15.6.2016. Ilma oli mitä parhain kesäsää: aurinko paistoi, lämpö helli, valkoiset pilvet kirmasivat taivaan sinilaitumella ja itikat inisivät. Kävelimme Törmälän loma- ja kurssikeskuksesta 1,5 km:n matkan Kalajan kierroksen alkuun, pysäköintipaikalle. Pysäköintipaikalta lähtee helppokulkuinen 900 metrin edestakainen osuus Vuori-Kalajan uudelle kotalaavulle, ja laavulta taas pääsee Vuori-Kalajan lammen kiertävälle opastetulle luontopolulle, joka on pituudeltaan 2,8 km ja vähän haasteellisempaa maastoa, koska Kalajanvuorelle (211 merenpinnan yläpuolella) on kavuttava ylös ja alas. Myötäpäivään kiertäessä nousu on loivempi.



Kalajanvuori vastarannalta
Avajaisissa oli paikalla Konneveden ja Rautalammin kuntien edustajia, Metsähallituksen henkilökuntaa ja runsaasti yleisöä, yhteensä yli sata ihmistä. Varsin komeat kansallispuiston kesäkauden avajaiset siis. Törmälän loma- ja kurssikeskus tarjosi nokipannukahvia ja makoisaa tikkupullaa ja Metsähallitus konnevetisen Juonolan tilan maistuvaa makkaraa. Hyvillä eväillä ravittuina pääsimme opastetulle luontopolkukierrokselle Kalajanvuorelle. Luontopolku oli hyvin opastettu keltaisin maalitäplin ja uuden uutukaisin opasviitoin. Pitkospuut, sorakatteet, köysikaiteet ja luontopolun taulut lienevät hiljattain laitettuja myöskin. Luontopolun varrella näimme lammen nuijapäitä ja aika usein piti pysähtyä ihailemaan ihan vaan kaunista Suomen luontoa ja upeita maisemia. 


Kiersimme reittiä myötäpäivään, joten vastaan tuli aika pian Tarasoffin mökki. Feliks Tarasoff oli karjalansiirtolainen, joka omisti metsäpalstan Vuori-Kalajan luona. Hän jätti haapapuut kaatamatta, joten polun varrella pääsee aarniometsän tunnelmiin ympärillä olevien jättiläishaapojen ansiosta. Mökki toimi Tarasoffin tukikohtana metsätöissä, hän yöpyi siinä hevosensa kanssa. Ikkunoista kurkistaessa voi huomata ajan pysähtyneen mökissä 1970-luvulle. Tuolta ajalta lienevät myös maastossa edelleen olevat muutamat Tarasoffin puupinot. Jättiläishaapojen rungolla taas voi nähdä raidankeuhkojäkälää, joka ei ihan joka paikassa viihdykään - se on yksi puhtaan ilman indikaattorilajeista. 

Raidankeuhkojäkälää haavan rungolla ja Tarasoffin puupino

Vaikka kapusimmekin Kalajanvuorelle sen loivempaa puolta, hiki tuli silti. Ylös päästessä kapuaminen ei kuitenkaan kaduta - maisemat ovat huikaisevat ja pyöreämuotoiset, paljaat kalliot ovat kaunista katseltavaa. Kalajanvuori on ammoisina aikoina ollut saari Yoldiameressä, joka oli nykyisen Itämeren varhaisvaihe. Kun suuri osa Keski-Suomea oli pinnan alla, Kalajanvuori, joka nykyisin on 211 metriä merenpinnan yläpuolella, oli saari. Vuorella kannattaa ihailla näköaloja ja katsella muutenkin ympärilleen. Vuorelta löytyy vanha kolmiomittaustornikin.



Laskeutuminen oli lähes yhtä hikistä kuin nouseminenkin, vaikka polku olikin linjattu jyrkemmälle puolelle uudestaan. Jyrkimmissä paikoissa oli köysikaiteet laskeutujien tukena. Uusi polkulinjaus on kuitenkin niin tuore, että opasteita kannattaa seurata tarkoin, ettei eksy reitiltä.

Vuorelta alas kavuttua alkoi lampeen pulahtaminen tuntua houkuttelevalta ajatukselta. No, ehkä sitten vähän kesemmällä, sillä tokihan Kalajanvuorelle on päästävä uudestaan ihailemaan maisemia... Kalajanvuori on ollut tunnettu näköalapaikka viimeistään 1800-luvulla. 



Suosittelemme Kalajanvuorta retkikohteeksi! Vuori-Kalajalla on kotalaavun luona myös tulentekopaikka ja kuivakäymälä. Puitteet ovat kunnossa päiväretkelle ja löytyyhän kansallispuistosta myös pidempiä reittejä, esimerkiksi 14 kilometrin mittainen Kolmen vuoren vaellus. Milloin lähdetään??

-Pirita

maanantai 30. toukokuuta 2016

Resurssiviisaus

Edellisen bloggauksen alkupuolella määriteltiin kestävää kehitystä ja sen yhteydessä vilahti käsite: resurssiviisaus. Sen sijaan, että maailman johtajia ja päätöksentekijöitä valistetaan maapallon tuhoutumisesta, on vaikuttamiskeinoksi kehitetty resurssitehokkuus käsite, jonka näkökulma vetoaa paremmin maailman, valtioiden, kaupunkien ja kuntien valtaapitäviin. Resurssiviisaus on resurssitehokkuutta kokonaisvaltaisempi määritelmä.

Maapallon tuho –skenaariolla ei ole ollut juurikaan vaikutusta tämän skenaarion pitkän ja hitaan aikavälin toteutumisen takia. Siksi uusi nopeamman aikavälin käsite on saanut lyhytjänteisessä ja nopeasti liikkuvassa maailmassa paremman vastaanoton. Resurssiviisautta on nähdä se taloudellinen ja suora rahallinen arvo, jonka resurssiviisas ajattelu tuottaa suhteellisen lyhyessä ajassa, jos asiat mietitään jo lähtökohtaisesti resurssitehokkaasti.

Resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja, kuten luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika, harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Resurssiviisautta voidaan edistää kiertotalouden, materiaalien elinkaarihallinnan, energia- ja materiaalitehokkuuden ja uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisen kautta. Resurssiviisaan toimintatavan tarkoitus on edistää ihmisten hyvinvointia, samalla kun vähennetään ympäristölle ja ihmisille haitallisia vaikutuksia. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Resurssiviisaus. Luettu 29.5.2016.) 



Kohti resurssiviisautta –yhteishanke


Viikko takaperin tiistaina 24.5. saimme kuulla ympäristö- ja kulttuuriluotsien kanssa Jyväskylän kaupungin strategia ja kehittämisyksikön resurssiviisauden tutkimus- ja kehittämispäällikkö Pirkko Melvilleä (kts: http://www.jyvaskyla.fi/hallinto/konsernihallinto/strateginen_kehittaminen).  

Hän  kertoi meille Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta –yhteishankkeesta, joka toteutettiin vuosina 2013–2015. Hanke kehitti  toimintamallin, jonka avulla kaupungit ja kunnat voivat edistää luonnonvarojen viisasta käyttöä ja luoda edellytyksiä kestävälle hyvinvoinnille sekä tulevaisuuden menestykselle.

Hankkeessa kehitetty toimintamalli mahdollistaa uuden johtamisen tavan. ”Resurssiviisauden toimintamalli kokoaa arjen valinnat, uudet innovaatiot ja erilaiset kestävän kehityksen hankkeet eheäksi kokonaisuudeksi ja luo koko kaupunkiseudulle yhteisen tavoitteen. Mallin avulla kaupungin eri toiminnot ja toimialat saadaan pelaamaan yhteen yhteisen päämäärän hyväksi, ja se antaa kaupungille mahdollisuuden johtaa koko paikallista yhteisöä kohti kestävää tulevaisuuden menestystä.” (Lähde: https://www.sitra.fi/artikkelit/suomalaiset-kaupungit-tahtaavat-kestaviksi-asukkaita-osallistaen. Luettu 29.5.2016)

Neljä suomalaista kaupunkia (Forssa, Lappeenranta, Turku ja Jyväskylä) ovat asettaneet itselleen kunnianhimoiset tavoitteet: viimeistään vuonna 2050 ne eivät tuota ilmastopäästöjä eivätkä jätettä ja ne kuluttavat luonnonvaroja maapallon kantokyvyn rajoissa.


Resurssiviisaus ideoita


Sitra etsi  3.4.-3.6.2013 avoimella verkkohaulla raaka-aineita ja energiaa säästäviä sekä hyvinvointia lisääviä ideoita, joiden avulla Jyväskylästä tehdään resurssiviisas kaupunki. Haussa ilmiannettiin kaikkiaan 209 ideaa, joista 15 parasta valitaan jatkojalostukseen yhdessä Sitran ja Jyväskylän kaupungin kanssa. Kaupungin asukkailta pyydettiin verkon välityksellä ideoita, jotka vähentävät ympäristön kuormitusta ja kohentavat sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia. Loppujen lopuksi kaupunkilaiset lähettivät yhteensä 212 ideaa, joista 14 toteutettiin ja niiden ilmastopäästöjä vähentävät vaikutukset sekä vaikutukset luonnonvarojen kulutukseen arvioitiin. Kaikki saadut resurssiviisaus ideat löytyvät osoitteesta: http://www.sitra.fi/artikkelit/resurssiviisaus/resurssiviisaat-ideat. 

Jyväskylässä resurssiviisaita ratkaisuja toteutetaan käytännössä mm. uudessa Kankaan kaupunginosassa, joka rakennetaan entisen paperitehtaan alueelle. Alueen kehitystä resurssiviisaaksi mitataan säännöllisesti neljän indikaattorin avulla, jotka ovat 1) hiilijalanjälki (ilmastopäästöt), 2) materiaalihäviöt, 3) ekologinen jalanjälki ja 4) asukkaiden koettu hyvinvointi. Kankaan alueella otetaan käyttöön aurinkoenergian käyttömahdollisuudet taloyhtiöissä. 
(Kts. http://www2.jkl.fi/kaavakartat/Kankaan_osayleiskaava/selvitykset/Kankaan_alueen_aurinkokaavaselvitys_2013.pdf sekä https://www.sitra.fi/artikkelit/aurinkoenergia-nyt-kannattavaa-myos-taloyhtioille)



Muita käytännön kokeiluja sekä pilotteja oli mm. Jyväskylän Vaajakummun koulun ruokahävikkikokeilu. Tästä kokeilusta tietoa enemmän seuraavassa osoitteessa: http://www.sitra.fi/uutiset/resurssiviisaus/tahdelounaista-tuli-uusi-rutiini. 

Bussiloikka-hankkeessa kokeiltiin uudenlaisia keinoja joukkoliikenteen matkustajamäärien kasvattamiseksi ja resurssiviisaan liikkumisen edistämiseksi. Bussiloikka-hanke sai jatkoa esimerkiksi Japa ry:n jo toista vuotta ekaluokkalaiille vetämillä bussiloikka- draamtunneilla.