Kalajanvuori valloitettu

Jyväskylän ympäristöluotseista oli kahden naisen edustus Etelä-Konneveden kansallispuiston Vuori-Kalajan uuden kotalaavun ja luontopolun avajaisissa keskiviikkona 15.6.2016. Ilma oli mitä parhain kesäsää: aurinko paistoi, lämpö helli, valkoiset pilvet kirmasivat taivaan sinilaitumella ja itikat inisivät. Kävelimme Törmälän loma- ja kurssikeskuksesta 1,5 km:n matkan Kalajan kierroksen alkuun, pysäköintipaikalle. Pysäköintipaikalta lähtee helppokulkuinen 900 metrin edestakainen osuus Vuori-Kalajan uudelle kotalaavulle, ja laavulta taas pääsee Vuori-Kalajan lammen kiertävälle opastetulle luontopolulle, joka on pituudeltaan 2,8 km ja vähän haasteellisempaa maastoa, koska Kalajanvuorelle (211 merenpinnan yläpuolella) on kavuttava ylös ja alas. Myötäpäivään kiertäessä nousu on loivempi.

Kalajanvuori vastarannalta

Avajaisissa oli paikalla Konneveden ja Rautalammin kuntien edustajia, Metsähallituksen henkilökuntaa ja runsaasti yleisöä, yhteensä yli sata ihmistä. Varsin komeat kansallispuiston kesäkauden avajaiset siis. Törmälän loma- ja kurssikeskus tarjosi nokipannukahvia ja makoisaa tikkupullaa ja Metsähallitus konnevetisen Juonolan tilan maistuvaa makkaraa. Hyvillä eväillä ravittuina pääsimme opastetulle luontopolkukierrokselle Kalajanvuorelle. Luontopolku oli hyvin opastettu keltaisin maalitäplin ja uuden uutukaisin opasviitoin. Pitkospuut, sorakatteet, köysikaiteet ja luontopolun taulut lienevät hiljattain laitettuja myöskin. Luontopolun varrella näimme lammen nuijapäitä ja aika usein piti pysähtyä ihailemaan ihan vaan kaunista Suomen luontoa ja upeita maisemia. 

Kiersimme reittiä myötäpäivään, joten vastaan tuli aika pian Tarasoffin mökki. Feliks Tarasoff oli karjalansiirtolainen, joka omisti metsäpalstan Vuori-Kalajan luona. Hän jätti haapapuut kaatamatta, joten polun varrella pääsee aarniometsän tunnelmiin ympärillä olevien jättiläishaapojen ansiosta. Mökki toimi Tarasoffin tukikohtana metsätöissä, hän yöpyi siinä hevosensa kanssa. Ikkunoista kurkistaessa voi huomata ajan pysähtyneen mökissä 1970-luvulle. Tuolta ajalta lienevät myös maastossa edelleen olevat muutamat Tarasoffin puupinot. Jättiläishaapojen rungolla taas voi nähdä raidankeuhkojäkälää, joka ei ihan joka paikassa viihdykään - se on yksi puhtaan ilman indikaattorilajeista. 

Raidankeuhkojäkälää haavan rungolla ja Tarasoffin puupino

Vaikka kapusimmekin Kalajanvuorelle sen loivempaa puolta, hiki tuli silti. Ylös päästessä kapuaminen ei kuitenkaan kaduta - maisemat ovat huikaisevat ja pyöreämuotoiset, paljaat kalliot ovat kaunista katseltavaa. Kalajanvuori on ammoisina aikoina ollut saari Yoldiameressä, joka oli nykyisen Itämeren varhaisvaihe. Kun suuri osa Keski-Suomea oli pinnan alla, Kalajanvuori, joka nykyisin on 211 metriä merenpinnan yläpuolella, oli saari. Vuorella kannattaa ihailla näköaloja ja katsella muutenkin ympärilleen. Vuorelta löytyy vanha kolmiomittaustornikin.

Laskeutuminen oli lähes yhtä hikistä kuin nouseminenkin, vaikka polku olikin linjattu jyrkemmälle puolelle uudestaan. Jyrkimmissä paikoissa oli köysikaiteet laskeutujien tukena. Uusi polkulinjaus on kuitenkin niin tuore, että opasteita kannattaa seurata tarkoin, ettei eksy reitiltä.

Vuorelta alas kavuttua alkoi lampeen pulahtaminen tuntua houkuttelevalta ajatukselta. No, ehkä sitten vähän kesemmällä, sillä tokihan Kalajanvuorelle on päästävä uudestaan ihailemaan maisemia... Kalajanvuori on ollut tunnettu näköalapaikka viimeistään 1800-luvulla. 

Suosittelemme Kalajanvuorta retkikohteeksi! Vuori-Kalajalla on kotalaavun luona myös tulentekopaikka ja kuivakäymälä. Puitteet ovat kunnossa päiväretkelle ja löytyyhän kansallispuistosta myös pidempiä reittejä, esimerkiksi 14 kilometrin mittainen Kolmen vuoren vaellus. Milloin lähdetään??

-Pirita