Ympäristöluotsit istuttivat tulevaisuuden kuusen

Jyväskylän ympäristöluotsit saivat syyskuussa istuttaa Tulevaisuuden kuusen, yhden Suomi 100 -juhlavuoden kuusentaimista.

Paikkaa tulevaisuuden kuuselle etsittiin jonkin aikaa Kehä Vihreältä, jonne olimme saaneet luvan puun istuttaa. Lopulta sopiva paikka kuusentaimelle löytyi Tuomiojärven rantamaisemista Viitaniemestä, nurmikon laidalta.

Tulevaisuuden kuusen istutustilaisuus järjestettiin 13.9.2017 klo 18 Viitaniemessä. Paikalle kokoontui pieni, mutta innokas joukko ympäristöluotseja ja saimmepa myös muutaman hengen yleisön juhlistamaan tapahtumaa kanssamme.

Pieni kuusentaimi ei tarvinnut syvää kuoppaa, joten istutus kävi vaivattomasti. Etenkin siksi, että kaupungilta oli ystävällisesti jo käyty laittamassa yhdessä sovittu kuusen istutuspaikka valmiiksi.

Kuusi sai uuden kotinsa somisteeksi pihlajanmarjahelmet, jotka ympäristöluotsit olivat askarrelleet tätä kepeän juhlavaa tilaisuutta varten. Eihän sitä nyt ilman koristeita...

Tulevaisuuden kuusen istutus olikin varsin sydämellinen tilaisuus!

Tulevaisuuden kuusilla on oma tarinansa. Kiitos omasta kuusentaimestamme kuuluu yhteistyökumppanillemme Kehä Vihreälle, joka kustansi taimen ja 4H-yhdistykselle, jonka kautta itse taimi saapui kautta (kiitos ympäristöluotsi Ritva!). Ympäri Suomea tänä vuonna maan 100-vuotisjuhlan kunniaksi istutetut puut ovat sukua Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 istutetulle kuuselle. Vuonna 1967 istutettiin samaisen Itsenäisyyden kuusen siemenistä Kotikuusia ja nyt on istutettu näitä Tulevaisuuden kuusia. Mitähän sitten 50 vuoden päästä?

Laulaa luikautimme kuuselle yhdessä Keski-Suomen kotiseutulaulun. Pirita oli juhlan kunniaksi sonnustautunut upeasti kansallispukuun!

Kohotimme puullemme myös onnittelumaljat teekupillisilla. Toivokaamme pitkää ikää nimikkopuullemme.

No entä miten tulevaisuuden kuusi voi muutama viikko istuttamisen jälkeen?

Hengissä ollaan...

Kestänee vielä joitakin vuosia, ennen kuin Jyväskylän ympäristöluotsien istuttama Tulevaisuuden kuusen latva yltää yhtä korkealle kuin sen vieressä seisova, komea Tulevaisuuden kuusen kyltti ;) Täytyypä pitää hentoa kuusentaintamme silmällä, toivotaan että se selviää hyvin nyt alkavasta talvesta.

Kiitokset vielä yhteistyökumppanillemme Kehä Vihreälle, erityisesti Mervi Vallinkoskelle, ja kaikille mukana olleille sekä kuusiprojektiin myötävaikuttaneille!

Kuvat: Upe Nykänen & Pirita Korpivaara.

Kuukanpään kulttuurimaisemaa kurkkaamassa

Ympäristöluotsiporukka kävi to 31.8. pienellä iltaretkellä Jyväskylän pohjoispuolella Puuppolassa. Pauli tuntee Kuukanpään seudun maisemineen erinomaisesti - onhan hän sieltä kotoisin - ja hän oli heittänyt ilmaan idean kaikille avoimesta, opastetusta bussiretkestä tähän hienoon kulttuurimaisemaan. Niinpä lähdimme alueelle tutustumisretkelle ja samalla suunnittelemaan tulevaa.

 Mukaan saimme myös Paula Salosen Pro Agrialta Kulttuuriympäristö näkyväksi (KYNÄ) -hankkeesta. Paula toi mahtavasti mukanaan hyvät kartat, joiden kautta tämä useimmille entuudestaan  tuntematon alue alkoi hahmottua paremmin.

Keski-Suomen liiton arvioinnissa 2016 on todettu että Kuukanpään kulttuurimaisema (940 ha) kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden arvoluokkaan.

"Kuukanpään kulttuurimaisema on helposti hahmottuva maisemakokonaisuus, jossa yhdistyvät keskisuomalaisen maaseutumaiseman tyypilliset elementit: järvi, rantapellot sekä niitä reunustavat metsäiset vuoret. Alueen viljelysala on pysynyt yhtenäisenä ja maisemarakenne tasapainoisena. Punavuoren arvokas geologinen kohde ja Tervajärven luonnonsuojelualue edustavat alueen luontoarvoja."

Sää oli tuona torstai-iltana hitusen sateinen, joten olimme liikkeillä sadekamppeiden kera. Pauli tarinoi meille seudun ominaispiirteistä ja mm. lähellä olevasta Karjalan evakkojen asutustilojen alueesta.

Pysähdyimme pariin otteeseen soratien laitaan makustelemaan maisemaa Lehesjärven ja Punavuoren suuntaan ja ihastelimme alkusyksyistä viljapeltoa, jonka keskeltä joku bongasi yhtäkkiä kauriin (joka säntäsi meidät havaittuaan äkkiä tiehensä).

Lehesjärven rantamaisemista jatkoimme retkeä Jylhänperän suuntaan ja edelleen vielä Halsvuorelle, jonka kalliomaalaukset oli vielä käytävä katsomassa.

Saimme autot tien laitaan ja kävelimme suon laidan osin kosteaa polkua pitkin Halsvuoren upeiden kallioiden juurelle maalauksia etsimään.

Kallioseinämän juurella sai liikkua varovasti...

Pian löysimme oikean paikan ja ainakin yksi maalaus tuli varmasti tunnistettua. Se hieman ihmetytti, että kalliokiipeilijöiden reitti näytti kulkevan ihan muinaismuisto-kalliomaalauksen paikan kohdalta... Toivottavasti kiipeilijäyhteisö muistaa olla varovainen, että maalaukset eivät kärsi :)

Retki-illan päätti evästuokio lähialueen kodalla, missä turinoimme vielä hetken ennen kaupunkiin paluuta. Nuotio tosin jäi haaveeksi, sillä emme olleet älynneet ottaa omia polttopuita matkaan. Totesimme yhteistuumin, että Puuppola on hyvinkin uuden retken väärti. Julkisilla liikennevälineillä ei retkeä ole ihan helppo tehdä (tai kävelymatkaa tulee rutkasti), joten aiomme edistää ajatusta opastetusta bussiretkestä keväälle 2018, toivon mukaan yhdessä KYNÄ-hankkeen kanssa!
 
Nelostien länsipuolelta löytyy Kuukanpään kanssa samoilta korkeuksilta Puuppolantien ympäristöstä myös maakunnallisesti arvokas Puuppolan maisema-alue (717 ha), joten täällä noin reilut 12 km Jyväskylästä pohjoiseen kannattaa käydä maisemia ihailemassa.

Jos kunto antaa myöten, sopivat sekä Kuukanpään että Puuppolan kulttuurimaisemat erinomaisesti pyöräretken kohteeksi. Kahviloita ei taukopaikaksi Puuppolasta löydy, mutta Jyväskylästä Tikkakoskelle johtavan "vanhan Saarijärventien" varressa on joka päivä avoinna oleva lähikauppa Rita (Puuppolantie 531) ja siellä voi pysähtyä välipalalle.

Valoa Variskukkulalla eli jo toiset ihanat Runotulet!

Kokemukset pienellä porukalla loppiaisena 2016 järjestetyistä ensimmäisistä Runotulista olivat sen verran mukavat, että taisimme jo saman tien päättää uusista Runotulista. Kysyttiinhän meiltä jo silloin, että onhan tämä myös ensi loppiaisena! Viimeksi saimme houkuteltua paikalle viitisenkymmentä kävijää paukkupakkaseen, tällä kertaa rohkenimme toivoa, että kävijämäärä siitä hieman kasvaisi.

Suunnitellen kohti tapahtumaa

Luotsiporukka keksi monenmoista ideaa siihen, miten Runotulista voisi tehdä vielä näyttävämmän tapahtuman, mutta koska budjetti oli edelleen nolla euroa ja useimmilla meistä aika kortilla ennen joulua, päätimme edetä suunnittelussa pitkälti edellisen tapahtuman pohjalta. Uutuutena oli idea värillisestä kankaasta tehtävistä "teltoista", joiden kankaan läpi valo siilautuisi varmasti kauniisti pimeään iltaan.

Ympäristöluotsiporukasta löytyi kymmenkunta tapahtumasta kiinnostunutta ja kokoonnuimme yhteen ennen joulua askartelu- ja suunnitteluiltaan. Eeva oli valmistautunut loistavasti valotelttojen rakentamiseen, miettinyt konstruktiota, hankkinut kankaita ja kerännyt valmiiksi pajunoksia, joista valoteltat (-tiipiit / -louteet) valmistuivat illan aikana tapahtumaa odottamaan. Itse runojen esillepanoon pystyimme nyt käyttämään parempaa materiaalia kuin viimeksi, sillä Ritva oli pelastanut uusiokäyttöön eräästä toisesta tapahtumasta yli jääneitä A3-kokoisia kovia pahveja, ja siihen kokoon oli helppo tekstata tämänvuotiset runot.

Itse tuliksi varattiin Runotulille paitsi hyvin runot valaisevia ulkotulia, myös öljykynttilöitä ja tavallisia kynttilöitä. Lyhdyiksi oli varattu iso määrä lasipurkkeja ja varastossa oli jäljellä myös viimevuotisia lyhtyjä. Tarja lupasi tuoda myös jäälyhtyjä, mikäli pakkasta riittäisi.

Alueen käyttölupa, tapahtumalupahakemus ja tiedotusta

Koska tapahtumaa oltiin järjestämässä kaupungin maalle, päätimme olla kunnon kansalaisia ja hankkia maanomistajan luvan. Runotulilla olisi mahtavaa pitää myös nuotiota, mutta pohdimme, että se edellyttäisi varmasti isompaa luparuljanssia.

Niinpä Runotulista tehtiin Jyväskylän kaupungille tapahtumalupahakemus. Kuvaisin tätä episodia sanalla oppimiskokemus... Ensinnäkin, lupahakemuslomakkeen luo ei löydä ihan hetkessä kaupungin nettisivuilta (pitäisi tietää tasan oikea termi, jotta lomake löytyisi jkl.fi-sivuilta nopeasti haulla), niinpä seikkailin jonkin aikaa tapahtuman järjestäjille tarkoitetuilla sivuilla, ennen kuin onnistuin klikkailemaan itseni perille.

Tämä on se polku, jota pitkin olisi löytynyt alueen käyttöluvasta tietoa ihan suoraan.

Jyväskylän kaupunki » Kaupunkirakennepalvelut » Kadut ja liikenne » Luvat » Maanomistajan lupa

Olisihan tuonne pitänyt hoksata heti mennä ;)

Sähköisen lomakkeen täyttäminen oli muuten ihan ok, mutta kun tulin kohtaan "Hyväksyn voimassa olevan taksan mukaisen laskutusperusteen" ja klikkasin taksat sisältävälle sivulle, nielaisin. "Luvan käsittelymaksu, ei käyntiä kohteessa" - alin taksa 83 euroa (veroton). Sellainen pieni ongelma, että meillä kaupungin vapaaehtoistyötä tekevillä luotseilla ei ole mitään kassaa, mistä edes tätä alimman kategorian maksua suorittaa. Hakemuksen tekeminen pysähtyi siihen, kunnes olin käynyt keskustelua parin kaupungin ihmisen kanssa ja saamani neuvon mukaisesti muotoilin hakemukseen, että "Mikäli luvasta aiotaan periä käsittelymaksu, pyydän ottamaan yhteyttä ennen lupapäätöksen tekemistä". Tämä antoi takaportin siihen, että jos lasku olisi tulossa, peruttaisiin lupahakemus ja sen myötä tapahtumakin. Tuntui mielenkiintoiselta, että kaupunki voisi hyvinkin laskuttaa omien vapaaehtoistensa järjestämästä ilmaistapahtumasta... 

Järki kuitenkin voitti ja ilo oli suuri, kun sähköpostiin tupsahti viesti, jossa vahvistettiin että maankäyttölupa oli myönnetty ja ilman mitään kuluja. Ihan reilua niin, sillä vielä tätä kirjoitettaessa ei ole tietoa, saavatko luotsit avustusta Runotulien materiaalihankintoihin.

Tapahtumasta tiedottaminen hoidettiin tuttuun tapaan: Jyväskylän ympäristöluotsit-ryhmän kautta luotiin Facebook-tapahtuma ja nettiin tehtiin tapahtumailmoitukset sekä kaupungin tapahtumakalenteriin että Keskisuomalaisen menoinfo-verkkopalveluun. Askarteluiltana käsin tehtyjä mainoksia ripustettiin esille Kortepohjaan ja lähialueille mm. kauppoihin.

Kaksi päivää ennen loppiaisperjantaita huomasin Runotulien päässeen Keskisuomalaisessa esille pelkkää menopalstaa paremmin. Toimittaja oli kuitenkin huumori-immeisiä tai ei ollut noteerannut lähipäivien sääennustetta, sillä vesisadetta ei todellakaan ollut luvassa - pakkasta oli varmasti tiedossa myös loppiaiseen asti!

Runotulet palavat!

Loppiaisperjantaina saimme yhdeksän ympäristöluotsin voimin sommiteltua Runotulien polut ja tulet paikoilleen noin tunnin kuluessa.

Sytkärit napsahtelivat ja tulitikkuja kului, kun öljykynttilöitä, ulkoroihuja ja tavallisia kynttilöitä sytyteltiin ja aseteltiin paikoilleen. Erilaisia liekkejä sytytettiin toistasataa!

Runotulet 2017 toivotti kävijät tervetulleiksi klo 18-19.30 (sopiva aika meidän järjestäjien kannalta, sen aikaa tarkenee aika paikallaankin ulkosalla, vaikka olisi kylmäkin). Runotulien runopolku sijaitsi edellisvuotiseen tapaan Variskukkulan laella, mistä pienet tulemme näkyivät kauas iltapimeässä.

"Variskukkula ei ole ollut koskaan näin kaunis!"

- Koiranulkoiluttaja, joka kiertää Variskukkulalla monta kertaa päivässä.-

Vähitellen väkeä alkoi tulla paikalle. Valkoisen lumipeitteen alla oli paikoin liukasta, mutta ikävä kyllä hiekoittaminen ei ollut mahdollista - siispä oli vain kuljettava hitaasti ja rauhallisesti, kuten Runotulien tunnelmaan sopii.

"Ei tunnu enää pakkanen!"

"Miten kaunista ja tunnelmallista!"

"Ihana tapahtuma"

Variskukkulan toisella puolella, siellä Vehkalammen puiston hiljaisemmalla puolella, olivat värikkäät valoteltat tai -tiipiit. Telttapolku oli tällä kertaa "vain" tunnelmapolku ilman runoja, mutta meillä heräsi jo ajatuksia seuraavia Runotulia varten...

Ympäristöluotsit Runotulilla: eturivissä vasemmalta oikealle Pirita, Eeva, Tarja, Satu ja Ritva, takarivissä Upe, Pauli, Heta ja Sirpa.

Kun kello löi puoli kahdeksan loppiaisiltana, aloitimme kynttilöiden ja tulien sammuttelun, sitten oli aika siivota kaikki tapahtuman jäljet pois. Tavoitteenamme oli jättää Runotulien paikalle vain jalanjälkiä lumessa ja uskoisin, että siinä onnistuttiin. Kaikki muut jäljet ovat toivottavasti vain lämpimiä muistijälkiä runoista, elävistä tulista ja kohtaamisista polulla.

Runotulilla kävi meidät järjestäjät mukaan lukien noin 120 henkilöä, mikä yllätti meidät iloisesti. Yleisömäärä siis yli tuplaantui! Näyttää vahvasti siltä, että Runotulet syttyvät myös loppiaisena 2018, joten siellä tavataan... Kiitos kaikille mukana olleille ja erilaisissa järjestelyissä auttaneille :)

Jalkaisin-blogin juttu Runotulista 2017

Resurssiviisaus

Edellisen bloggauksen alkupuolella määriteltiin kestävää kehitystä ja sen yhteydessä vilahti käsite: resurssiviisaus. Sen sijaan, että maailman johtajia ja päätöksentekijöitä valistetaan maapallon tuhoutumisesta, on vaikuttamiskeinoksi kehitetty resurssitehokkuus käsite, jonka näkökulma vetoaa paremmin maailman, valtioiden, kaupunkien ja kuntien valtaapitäviin. Resurssiviisaus on resurssitehokkuutta kokonaisvaltaisempi määritelmä.

Maapallon tuho –skenaariolla ei ole ollut juurikaan vaikutusta tämän skenaarion pitkän ja hitaan aikavälin toteutumisen takia. Siksi uusi nopeamman aikavälin käsite on saanut lyhytjänteisessä ja nopeasti liikkuvassa maailmassa paremman vastaanoton. Resurssiviisautta on nähdä se taloudellinen ja suora rahallinen arvo, jonka resurssiviisas ajattelu tuottaa suhteellisen lyhyessä ajassa, jos asiat mietitään jo lähtökohtaisesti resurssitehokkaasti.

Resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja, kuten luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika, harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Resurssiviisautta voidaan edistää kiertotalouden, materiaalien elinkaarihallinnan, energia- ja materiaalitehokkuuden ja uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisen kautta. Resurssiviisaan toimintatavan tarkoitus on edistää ihmisten hyvinvointia, samalla kun vähennetään ympäristölle ja ihmisille haitallisia vaikutuksia. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Resurssiviisaus. Luettu 29.5.2016.) 

(Kts. myös http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Resurssitehokkuus sekä Sitran resurssiviisaus tietopaketti: https://www.sitra.fi/sites/default/files/u753/tietopaketti_kansilehdella.pdf)

Kohti resurssiviisautta –yhteishanke

Viikko takaperin tiistaina 24.5. saimme kuulla ympäristö- ja kulttuuriluotsien kanssa Jyväskylän kaupungin strategia ja kehittämisyksikön resurssiviisauden tutkimus- ja kehittämispäällikkö Pirkko Melvilleä (kts: http://www.jyvaskyla.fi/hallinto/konsernihallinto/strateginen_kehittaminen).  

Hän  kertoi meille Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta –yhteishankkeesta, joka toteutettiin vuosina 2013–2015. Hanke kehitti  toimintamallin, jonka avulla kaupungit ja kunnat voivat edistää luonnonvarojen viisasta käyttöä ja luoda edellytyksiä kestävälle hyvinvoinnille sekä tulevaisuuden menestykselle.

(Katsokaapa hankkeen tarkemmat esittelyt esimerkiksi näistä osoitteista: http://www.sitra.fi/ekologia/resurssiviisaus, https://www.sitra.fi/artikkelit/suomalaiset-kaupungit-tahtaavat-kestaviksi-asukkaita-osallistaen)

Hankkeessa kehitetty toimintamalli mahdollistaa uuden johtamisen tavan. ”Resurssiviisauden toimintamalli kokoaa arjen valinnat, uudet innovaatiot ja erilaiset kestävän kehityksen hankkeet eheäksi kokonaisuudeksi ja luo koko kaupunkiseudulle yhteisen tavoitteen. Mallin avulla kaupungin eri toiminnot ja toimialat saadaan pelaamaan yhteen yhteisen päämäärän hyväksi, ja se antaa kaupungille mahdollisuuden johtaa koko paikallista yhteisöä kohti kestävää tulevaisuuden menestystä.” (Lähde: https://www.sitra.fi/artikkelit/suomalaiset-kaupungit-tahtaavat-kestaviksi-asukkaita-osallistaen. Luettu 29.5.2016)

Neljä suomalaista kaupunkia (Forssa, Lappeenranta, Turku ja Jyväskylä) ovat asettaneet itselleen kunnianhimoiset tavoitteet: viimeistään vuonna 2050 ne eivät tuota ilmastopäästöjä eivätkä jätettä ja ne kuluttavat luonnonvaroja maapallon kantokyvyn rajoissa.

Resurssiviisaus ideoita

Sitra etsi  3.4.-3.6.2013 avoimella verkkohaulla raaka-aineita ja energiaa säästäviä sekä hyvinvointia lisääviä ideoita, joiden avulla Jyväskylästä tehdään resurssiviisas kaupunki. Haussa ilmiannettiin kaikkiaan 209 ideaa, joista 15 parasta valitaan jatkojalostukseen yhdessä Sitran ja Jyväskylän kaupungin kanssa. Kaupungin asukkailta pyydettiin verkon välityksellä ideoita, jotka vähentävät ympäristön kuormitusta ja kohentavat sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia. Loppujen lopuksi kaupunkilaiset lähettivät yhteensä 212 ideaa, joista 14 toteutettiin ja niiden ilmastopäästöjä vähentävät vaikutukset sekä vaikutukset luonnonvarojen kulutukseen arvioitiin. Kaikki saadut resurssiviisaus ideat löytyvät osoitteesta: http://www.sitra.fi/artikkelit/resurssiviisaus/resurssiviisaat-ideat. 

(Lähteet: https://www.sitra.fi/artikkelit/suomalaiset-kaupungit-tahtaavat-kestaviksi-asukkaita-osallistaen, http://www.sitra.fi/artikkelit/resurssiviisaus/resurssiviisaat-ideat. Luettu 29.5.2016)

Jyväskylässä resurssiviisaita ratkaisuja toteutetaan käytännössä mm. uudessa Kankaan kaupunginosassa, joka rakennetaan entisen paperitehtaan alueelle. Alueen kehitystä resurssiviisaaksi mitataan säännöllisesti neljän indikaattorin avulla, jotka ovat 1) hiilijalanjälki (ilmastopäästöt), 2) materiaalihäviöt, 3) ekologinen jalanjälki ja 4) asukkaiden koettu hyvinvointi. Kankaan alueella otetaan käyttöön aurinkoenergian käyttömahdollisuudet taloyhtiöissä. 

(Kts. http://www2.jkl.fi/kaavakartat/Kankaan_osayleiskaava/selvitykset/Kankaan_alueen_aurinkokaavaselvitys_2013.pdf sekä https://www.sitra.fi/artikkelit/aurinkoenergia-nyt-kannattavaa-myos-taloyhtioille)

Muita käytännön kokeiluja sekä pilotteja oli mm. Jyväskylän Vaajakummun koulun ruokahävikkikokeilu. Tästä kokeilusta tietoa enemmän seuraavassa osoitteessa: http://www.sitra.fi/uutiset/resurssiviisaus/tahdelounaista-tuli-uusi-rutiini. 

Bussiloikka-hankkeessa kokeiltiin uudenlaisia keinoja joukkoliikenteen matkustajamäärien kasvattamiseksi ja resurssiviisaan liikkumisen edistämiseksi. Bussiloikka-hanke sai jatkoa esimerkiksi Japa ry:n jo toista vuotta ekaluokkalaiille vetämillä bussiloikka- draamtunneilla. 

(Kts. http://www.sitra.fi/blogi/linkki-tutuksi-leikin-varjolla, https://www.sitra.fi/artikkelit/resurssiviisas-liikkuminen-mullistaa-liikenteen-ja-saastaa-rahaa sekä https://www.sitra.fi/artikkelit/resurssiviisaus/bussiloikalla-joukkoliikenteen-kulkutapaosuus-nousuun). 

Kestävä kehitys

Kuvalähde: http://www.hs.fi/fingerpori/s1349766346232

Hmm..hmm..nuinhan siinä tuppaa käymään, ainakin omalla kohalla, kun pitäisi tehdä valintoja luonnon hyväksi. Sarjakuva pitää paikkansa muutenkin kuin tulostamisen suhteen. Puput ja puhdas luonto pyörii mielessä autoa tankatessa, ruokakaupan hyllyjen ääressä tai sähkölaskua maksaessa. Mitenkä minä voisin viisaasti käyttää omassa elämässäni luonnonvaroja, raaka-aineita, energiaa ja tuotteita? Tällä hetkellä minun länsimainen elämäntapani ja talous perustuu tuhlailevaan luonnonvarojen käyttöön, joka puolestaan vaarantaa ihmis- ja eläinkunnan hyvinvoinnin mm. ilmastonmuutoksen ja luontoympäristön köyhtymisen kautta.

Mitä on kestävä kehitys?

Ympäristöministeriön sivuilla kestävä kehitys on määritelty, että se on

”..maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.”.

Kestävää kehitystä voidaan edistää koulutuksen avulla ja arkipäivän valinnoilla, mutta ennen kaikkea kyse on arvovalinnoista ja asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Samaan hengenvetoon voidaan myös todeta, että kestävän kehityksen määritysten tulkinta ja sisällön määrittely vaatii avuksi useita muita käsitteitä, kuten ekologinen jalanjälki sekä hiilijalanjälki, mips, elinkaari, sosiaalinen koheesio, diversiteetti, indikaattori, resurssiviisaus, resurssitehokkuus, jne. Huh, huh..ny rupes henkästyttämään. Ei mitenkään pienessä ja sievässä paketissa siis tämäkään asia.

Historiaa

Mutta mitenkäs, jos mennään historiaan. Mä tykkään katsoa aina menneeseen, koska sieltä oppii paljon ja asioiden taustatiedot selviävät aikajanaa menemällä taaksepäin, joten:

”Vuonna 1963 julkaistun ympäristön myrkyttymistä käsitelleen Silent spring -teoksen katsottiin aloittaneen vakavan ja maailmanlaajuisen ympäristökeskustelun ihmisen vastuusta luonnon tasapainon horjuttajana. Termi kestävä kehitys on otettu käyttöön jo 1970-luvulla, jolloin huoli maapallon tulevaisuudesta nousi yleiseen keskusteluun.

Kestävän kehityksen käsite esiteltiin ensimmäistä kertaa YK:ssa ns. Brunlandtin komission raportissa vuonna 1987.  Loppuraportissaan komissio määritteli kestävän kehityksen käsitteen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” Raportissa määriteltiin myös kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta: ympäristöllinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen.

Vuonna 1988 YK hyväksyi päätöslauselman, joka kehotti kaikkia valtioita toimimaan kestävän kehityksen edistämiseksi. Alueelliset ympäristötuhot eivät kuitenkaan vähentyneet. Jatkuvan kehitysoptimismin jäljiltä jätemäärät lisääntyivät jatkuvasti. Kuilu köyhien ja rikkaiden maiden välillä kasvoi.

Tämä kehitys johti Rion kokouksen järjestämiseen vuonna 1992. Rion julistus on poliittinen asiakirja, se sisältää 27 periaatetta, joita valtiot ja kansalaiset sitoutuvat noudattamaan kestävän kehityksen edistämiseksi.

Vuonna 2012 YK järjesti uuden kestävän kehityksen konferenssin Rio de Janeirossa. Rion tärkeimpiin tuloksiin kuuluu kestävän kulutuksen ja tuotannon 10-vuotisohjelman hyväksyminen. Ohjelman tavoitteena on edistää siirtymää kestäviin kulutus- ja tuotantotapoihin kaikissa maissa parantamalla resurssitehokkuutta, edistämällä talouskasvua, joka ei tapahdu ympäristön kustannuksella, sekä luomalla uutta ihmisarvoista työtä ja vähentämällä köyhyyttä.

Rio+20 -konferenssi aloitti myös prosessin, jossa määriteltäisiin niin kutsutut kestävän kehityksen tavoitteet. Näiden tavoitteiden on määrä tulla voimaan vuonna 2015.” Nämä edellä mainitut tavoitteet pääset lukemaan vaikkapa seuraavalta sivustolta: http://www.yk.fi/node/479.

(Lähteet: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/20/kestavan-kehityksen-alkeet, http://www.ykliitto.fi/vaikuttamistyo/pallonkutistajat-kestavamman-tulevaisuuden-puolesta/mika-kestava-kehitys. Luettu 29.5.2016.)

Kestävän kehityksen nelikko: ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen

Ekologinen kestävyys:

Kestävän kehityksen perusehtona on luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen maapallon luonnonvaroihin ja pitkällä aikavälillä luonnon sietokykyyn. (Lähde: http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys#Ekologinen kestävyys. Luettu 29.5.2016.)

Suomen kotitalouksien suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät ruokailusta, asumisesta ja liikkumisesta. Näihin on jokaisen helppo vaikuttaa pienillä arjen teoilla.

Vähennä, käytä uudelleen ja kierrätä. Siinäpä jokaiselle perustallaajalle perusohje perusteellisen maapallon luonnonvarojen kuluttamisen sijaan.

Mietinkö tarpeeksi kaupan hyllyillä pyöriessäni, tarvitsenko oikeasti juuri tätä tavaraa. Voisinko ostaa tavaran kenties käytettynä, jos sitä todellakin tarvitsen? Entäpä, jos tekisinkin kaupat tavarasta kimppaostoksena esim. ystävän, perheen tai naapurin kanssa? Voisinko ehkä lainata tavaran joltakulta, jos tavaran tarve jää muutamaan käyttökertaan? Jos päädyn kuitenkin tuotteen ostamaan, tuleeko mieleeni miettiä, onko tuotteen valmistuksessa käytetty vaarallisia tai uusiutumattomia materiaaleja. Entä voiko tuotteen sen käytöstä poiston jälkeen kierrättää?

Ajatusta ja motivaatiota mukaan arjen valintoihin. Olenko miettinyt asumiseeni käyttämääni energian määrää? Voinko kenties vaikuttaa kuukausittaisen sähkö- tai vesilaskuni suuruuteen? Millä liikun töihin, harrastuksiini ja lomaillessani? Voisinko harkita kimppakyytejä tai julkisia kulkuvälineitä? (Lähde: Piia Tulonen, Kuluttajan eko-opas, 2014)

Lista on hengästyttävän pitkä, mitä tulisi ottaa huomioon ekologista kehitystä mietittäessä. Näitä samoja kysymyksiä pohdin paitsi minä yksilönä niin ekologinen kestävä kehitys on asialistalla myös kunnallisella, valtakunnallisella ja globaalilla tasolla.

Taloudellinen kestävyys:

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai luonnonvarojen hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille. Siihen pitkäjänteisesti tähtäävä talouspolitiikka luo otolliset olosuhteet kansallisen hyvinvoinnin vaalimiselle ja lisäämiselle. (Lähde: http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys#Taloudellinen kestävyys. Luettu 29.5.2016.)

Sosiaalinen kestävyys:

Sosiaalisen kestävän kehityksen tavoitteena on taata edellytykset ihmisten hyvinvoinnille sekä nykypäivänä että tulevaisuudessa. Pyrkimyksenä on poistaa ihmisten välistä eriarvoisuutta ja varmistaa jokaiselle riittävä toimeentulo, asianmukainen terveydenhuolto, mahdollisuus koulutukseen sekä turvata perusoikeuksien toteutuminen.

Globaaleja haasteita sosiaalisen kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin toteutumiselle ovat erityisesti väestönkasvu, köyhyys ja eriarvoisuus. Myös sukupuolten välinen epätasa-arvo, koulutuksen järjestäminen ja terveydenhuollon turvaaminen ovat maailmanlaajuisia haasteita. Suomessa ajankohtaisia sosiaalisen kestävyyden haasteita ovat muun muassa syrjäytyminen ja työttömyys. (Lähde: http://www.ykliitto.fi/yk70v/sosiaalinen. Luettu 29.5.2016.)

Kulttuurinen kestävyys:

Kulttuurisen kestävän kehityksen tavoitteena on vahvistaa kulttuuri-identiteettiä sekä lisätä erilaisten kulttuurien tuntemusta ja arvostusta. Kulttuurisesti kestävä kehitys edistää ihmisten ja alueiden hyvinvointia sekä mahdollistaa eri kulttuurien säilymisen ja kehittymisen.

Vaalimalla alueellisia ominaispiirteitä, kuten kansanperinnettä, maisemaa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja elinympäristöjä, voidaan edistää kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Kulttuurin määritelmä on moninainen, sillä siihen kuuluu sekä aineellisia kuin aineettomiakin asioita. Kestävä kulttuuri ei ole pysähtynyt vaan elää ja muuttuu vuorovaikutuksessa ihmisten ja ympäristön kanssa. Kestävässä kulttuurissa hyväksytään ihmisten erilaisuus, kunnioitetaan jokaisen oikeuksia ja perustavanlaatuisia vapauksia. (Lähde: http://www.ykliitto.fi/yk70v/kulttuurinen. Luettu 29.5.2016.)