Runotulet 2020 Viitaniemessä

 

Tervetuloa Runotulille!

Kynttilät ja ulkotulet syttyvät loppiaisiltana valaisemaan lyhyttä luontotunnelmaista runopolkua Viitaniemen kärjessä Stavangerin puistossa, uimarannan tuntumassa.

Runotulet 

loppiaisena ma 6.1. 

klo 18-19.30

Löydät Runotulet Viitaniemen kärjestä aivan rantaa kiertävän kävelytien vierestä. Tietä pitkin tulijan on kuljettava aivan Viitaniementien pohjoispäässä sijaitsevalle P-paikalle.

Lähin pysäköintipaikka on Viitaniementien päässä (tilaa yleensä vain muutamalle autolle), seuraavaksi lähin Viitaniementien varressa lähellä koulun pihaa sekä koulun pihan P-paikalla. Runotulille voi tehdä mukavasti leppoisan iltakävelyn Viitaniemeä kiertävän kävelytien kautta.

Lämpimästi tervetuloa iltakävelylle!
- Jyväskylän ympäristöluotsit -

Huom. säävaraus: sateen sattuessa Runotulet eivät syty.

Aiemmin Runotulet ovat valaisseet loppiaisiltaa Vehkalammen puistossa sekä Moirislammen ympäristössä.

Tapahtuman tiedot Facebookissa

Tervetuloa Runotulille 2019!

Loppiaisena tapahtuu taas!
Jo neljännen kerran ympäristöluotsit valaisevat talvi-illan Runotulilla.
Tällä kertaa Runotulet syttyvät Moirislammella (aiemmin olemme olleet runojen kera Vehkalammenpuistossa). Huomioithan uuden paikan!

RUNOTULET

loppiaisena 6.1.2019

klo 18-19.30

Kynttilöin valaistu lyhyt polku kutsuu jokaista luonnon- ja runonystävää Seminaarinmäen viereen Moirislammelle, joka sijaitsee Voionmaankadun ja Pitkäkadun risteyksessä, Suomalaisen musiikkikampuksen rakennuksen (Pitkäkatu 18-22) takana.

Lähin linja-autopysäkki on Voionmaankadulla, Suomalaisen musiikkikampuksen (JAMK) kohdalla. Lähin P-paikka puolestaan on Nuuskakujan varressa.


Tervetuloa iltakävelylle!
Jyväskylän ympäristöluotsit

P.S. Säävaraus: sateen sattuessa Runotulia ei järjestetä.

 Kuvat: Mia Vedenoja

Patikoimassa Senja-korttelin asukkaiden kanssa 30.5.

Koko kortteli liikkuu! Senja-patikka suuntautuu Tuomiojärven rannalle ja mukana on ymäristöluotseja kertomassa alueesta. Tavoitteena on liikuttaa koko korttelin väkeä, joten tarjotaan kävivartta sitä tarvitsevalle. Patikka aloitetaan korttelin yläpihalta yhteisellä jumpalla. 

 Yllä oleva oli napattu Senja -korttelin nettisivuilta

Senja-korttelissa asuu paljon seniorikansaa, osa ihan omillaan ja osa palveluiden piirissä. Päiväkeskuskin sijaitsee korttelissa.  Ympäristöluotseja pyydettiin vetämään eripituisia lenkkejä ulkoilupäivään, Kortepohjan kaupunginosasta Viitaniemeen asti. Päätepisteenä olikin ympärisöluotsien istuttama  tulevaisuuden kuusi, jonne matkaa tuli jopa kolme kilometriä.

Yhteisen suunnittelupalaverin jälkeen hoivayhdistyksellä joukkomme jakaantui kolmeen ryhmään ja otti selvää kohteen historiasta, arkkitehtuurista ja puiston suunittelusta. Viitaniemen puutarhakaupunginosa  on kaupunkisuunnittelultaan ja kosteikkoalueiltaan mainio retkikohde ikäihmisille. Viitaniemestä löytyy lintujen suojelualue ja puistomainen asuinalue 1960-luvulta, jossa näkyy myös arkkitehti Alvar Aallon kädenjälki ja pohjoismainen ystävyyskaupunkiyhteistyö. Matkan varrelle osui myös  suomenkielisen sivistyssanojen tehtailijan, Wolmar Schildtin, maaseutukartano.

Aurinkoisena ja tuulisena toukokuun aamupäivänä verrytellen lähdettiin liikkeelle ja pisimmän lenkin porukka ei ennättänyt parissa tunnissa takaisin. Muutamat uskaltautuivat myös riksapyörän kyytiin ja olipa jollakin hankaava kenkä, jolloin paluumatka ylämäkeen helpottui kovasti.  Riksalla pääsi myös heti pitemmän matkan katselamaan maisemia järvelle, myös lintujen tarkkailupaikalla piipahdettiin. Osa matkasi Viitaniemeen romanttisia pitkospuita pitkin.

Kaikki saivat aimo annoksen raitista ilmaa, kun yhdessä vaellettiin jutustellen ja lähiympäristöä ihmetellen. Vaikka luotsit olivat ottaneet selvää alueesta, parhaat jutut kehkeytyivät alueella pitkään asuneiden kanssa. Muistelot  ja kokemukset vaihtuvista maisemista ja kotikorttelin muutoksista olivat läsnä.

Keitä vielä odotellaan?

Alkuverryttelyä

Riksalla vähän vauhtia lenkille

Keväinen tulva oli jo laskenut muutamassa viikossa niin, että pitkospuita pääsi kuivin jaloin. Lintuja taustalla melkoinen määrä, joutsenia, lokkeja, silkkiuikkuja jne.

Maisemaretkellä Kuukanpäässä 22.5.

Kuukanpään kierroksella lähiympäristö tutuksi

Ympäristöluotsi Pauli Puttosen  idea yhteisestä retkestä  Puuppolan perinteiseen maisemaan osoittautui  menestykseksi.  Pro Agrian Kynä-hankkeen kanssa yhteistyössä ideoitu sightseeing-kierros Kuukanpään arvokkaalle maisema-alueelle  tutustutti kaupunkilaiset tämän päivän maaseudun arkeen ja samalla myös historiaan.  Maisemat kietoutuivat tarinoihin ja maaseutuelämän arkeen. Kuultiin mm. kun  Paulin maanviljelijä/postimiesisä kyyditsi ison tien varteen koululaisia lumimyrskyssä hevosella. Aikanaan pojat joutuivat kitkemään pitkiä porkkanpenkkejä pellolla. Kulttuuriympäristö tuli näkyväksi ja kuulluksi.

Maaseudun mykyaikaa

Kuukanpää alueelta löytyy yrittäjiä ja maanviljelijöitä. Salmelan tilalla  jututettiin nuorta isäntää ja emäntää ja saatiin nauttia kahvit siemenviljojen keskellä. Kevään siemenkauppa oli käynyt kuumana ja varastossa ei paljon enää ollut. Siemenviljelyksessä laatua seurataan tarkasti, sertifioidut tuotteet voi nykyisin helposti tilata nettikaupasta. Naapurissa asuu ralliyrittäjä Toimmi Mäkinen, jolla on myös omia peltoja viljelyssä.

Asutushistoriaa

Sodan jälkeen Kuukasojalle muuttaneet karjalaiset raivasivat porukalla pellot ja sopeutuivat puuppolaiseen yhteisöön nopeasti. Martti Silvennoinen tarinoi Kuukasojan pellon reunassa iloiseen tyyliin. Lämpinä toukokuisena iltana kylätiellä oli vilkas liikenne. Turinatuokion aikana väistelimme niin polkupyäriä kuin traktoreita. 

Mukana  retkellä oli kiinnostuneita kaupunkilaisia ja joitakin ympäristö- ja kulttuuriluotseja. Todettiin lopuksi, että tällaisia kolmen tunnin pikaretkiä kaivataan lisää. Kukahan seuraavaan järjestäisi? Vaikkapa Halsvuoren kalliomaalauksille, jotka jäivät vain muutaman kilometrin päähän reitiltä.

Kiitos Kynä -hankkeelle rahoituksesta ja organisoinnista sekä  kaikille  järjestelyvastuussa olleille!

https://www.jyvaskyla.fi/kulttuuri/palvelut/uutinen/1/0/99469

https://www.maajakotitalousnaiset.fi/hankkeet/kulttuuriymparisto-nakyvaksi-kyna-hanke-6008

http://www.salmelantila.fi/

Martti Silvennoinen kertoo Kuukasojan asutuksesta

Puunkaatoa nykyajan menetelmämin

Kylvetty pelto, taustalla näkyy Lehesjärvi

Tuomas Mäkinen ja Pauli Puttonen , taustalla viljasiilo

Salmelan tilalla

Kahvitarjoilun hoiti Tuomas ja Pia Mäkinen

Siemenviljasäkit ja mainoslehmä

Siemenviljaa

Siemenviljaviljely kiinnostaa kaupunkilaisia

Kuukasojan avaraa peltomaisemaa

Martti Silvennoinen vauhdissa Kuukasojalla

Runotulet loimusivat taas loppiaisena 2018

Tunnelmia runopolun varrelta 

Runotulet syttyivät 6.1. Variskukkulan kylkeen. Tiimi oli kokoontunut muutaman kerran valmistelemaan ja suunnittelemaan tapahtumaa lähimaastoon ja Upen innoittamana askartelemaan taas runoja. Uutuutena oli tällä kertaa ympäristöluotsien ihan omat  luontoaiheiset runot, joita oli kerätty kokoon useampi kymmen. Niistä arvoisa jyrytystiimi (KIITOS Eeva, Tarja ja Pirita!) valitsi 12 Runotulille ensiesiintymiseen. Upe toimi ryhmän vetäjänä, hoiti tiedotuksen, tekstasi runot, hankki kynttilät ja muut oleelliset tarvikkeet sekä lämmittävän padan, jossa paloivat oikeat koivuklapit. Vaikka keli oli suotuisan lämmin, jopa lumilyhtyjä syntyi pikavauhdilla, varpaita palelsi ja huput päässä opastimme kulkijoita paikalle. 

Tunnelma on hieno, tuuli heilutti hennosti puita, lumi narisi, hanki upotti, puro solisi  ja ihmiset liikkuivat uteliaasti ja tekivät omia polkujaan puiden väliin. Runotulet on hyvän mielen tapahtuma, jossa voi rauhassa aistia yksin tai kaksin, pysähtyä hetkeksi ja katsoa väliin puronvartta, jonka helposti ohittaa. Luonto avaa aistimme taitavasti ja ohjaa sisäänpäin.

Jo perinteiseksi muodostunut loppiaistapahtuma keräsi taas toista sataa kävijää noin kolmen tunnin aikana. Jotkut olivat mukana jo kolmatta kertaa. Kiitoksia satoi ja joitakin kehittämisvinkkejä tuli, mutta todettiin jälkeen päin että yksinkertainen idea ei kaipaa markkinameininkiä, rauhoittuminen runojen ja tulien ääreen sekä  runomaistiaiset kotiin viemisiksi riittävät hyvin konseptiksi. Tai sitten ei, kuka tietää, mitä vielä keksitään seuraavalla kerralla, jotain uutta varmasti on tulossa loppiaisena 6.1.2019.

       

               

                         

                               Lisää kuvia linkistä

                               Tiimi kiittää kaikkia Runotulilla kävijöitä!

                                Kiitos Upe, tapahtuman organisaattori!

Teksti: Hanne Laitinen, kulttuuri- ja ympäristöluotsi. 

Kuvat: Mia Vedenoja, ympäristöluotsi.  

 

Avokadoasiaa

Avokadosta on tullut trendin kautta suosittu hedelmä myös meillä Suomessa. Suomeen avokadoja tiepahtelee Latinalaisen Amerikan maista, Perusta, Chilestä, etelä-Afrikasta sekä tietysti kaikkein eniten avokadoja tulee Suomeen Espanjasta, joka on meitä lähin niitä viljelevä maa. Avokado ei siis ole mitään lähiruokaa.

Avokadon viljely on aiheuttanut aina vain yltyvää metsien hakkaamista viljelysalueiden tieltä. Metsiä kaadetaan mm. Meksikossa vuosittain ainakin tuhat hehtaaria avokadopuiden tieltä, pienviljelijöiden toimesta laittomin hakkuin. Suomeen Meksikon avokadoista kulkeutuu vain jokunen. Perussa sekä Espanjassa ovat haasteena paitsi viljelysmaiden laajeneminen holtittomasti teollisen tuotannon käyttöön myös Chilen on raportoitu Perun ohella kärsivän pohjaveden ylikäytöstä muun muassa avokadon viljelyn vuoksi. Moni tehomaatalous alue ympäri maailman aiheuttaa samaa pohjaveden liiallista käyttöä ja Espanja ei ole tässäkään poikkeus.

Avokadon viljely aiheuttaa paljon haasteita mutta avokadoista en minäkään kehota kenenkään luopuvan kokonaan. Avokadon kohdalla sen satokausi on kuluttajien onneksi käynnissä aina jossain päin maailmaa. Avokado rahdataan Suomeen yleensä raakana ja jälkikypsytetään hedelmävarastossa. Kuluttajalle on kaupoissa monipuolista tarjontaa myös hedelmien suhteen. Voisiko tuosta tarjonnasta etsiä omat suosikkinsa ja vaihdella niiden kulutusta määräajoin. Ruokavalio monipuolistuu ja tulee virkistävää vaihtelua.

Laajamittaisesta avokadonviljelystä sanotaan, että se voi olla ekologisesti kestävää ja monin paikoin näin jo onkin. Itse lisäisin tuohon väitteeseen pienen sivu kysymyksen, että voiko tehomaatalous ikinä olla ekologisesti kestävää? Mutta nykyisillä kriteereillä edelleen näin sanotaan asian olevan ja paljon on kiinni siitä, miten tarkasti hallitukset ja suuret yhtiöt valvovat ympäristörikkomuksia.

Tehomaatalous on tuonut Perun Ican laaksoon täystyöllisyyden, ja kaupungin liike-elämä on vilkastunut paljon. Monen perheen päivittäinen elanto on siis kiinni sinun kausittaisesta avokado annoksestasi. 

Siksipä kuluttajilla on suuri vastuu töniä omilla valinnoillaan hallituksia ja monikansallisia yrityksiä oikeaan suuntaan kohti kestävästi viljeltyjä hedelmiä sekä vaatimalla kaupoilta ja vähittäiskauppaketjuilta tarkempia tietoja tuotteista sekä niiden tuotantoketjuista.

JK. Oletko jo ottanut vuoden 2018 vegaanihaasteen vastaan? 

Ämpäreitä?

Loppuviikosta niitä taas saa, nimittäin ilmaisia ämpäreitä! Tulevana perjantaina, 1.12., jaetaan Jyväskylän uuden kierrätystavaratalon 50:lle ensimmäiselle innokkaalle ämpäreitä yllätyksen kera. Melkoisen vastustamaton mainoslause: ”Ilmaisia ämpäreitä jaossa!” . Tuo kikkakolmonen on lähtöjään erään suomalaisen tavaratalon avajaisista, ympäri ämpäri suomenmaan, valitettavan monena vuonna peräjälkeen. Mielenkiintoista sinällään olisi ruveta pohtimaan, mikä saa ihmiset lähtemään liikkeelle ja jonottamaan parineuron ämpäriä, vieläpä tuiskussa ja räntäsateessa. Ehkäpä se yllätys, koska olemme(ko?) yllytyshullua kansaa.  

Ämpäreitä on tehty pellistä, sinkistä ja puusta. Nykyään ämpäreitä valmistetaan useimmiten muovista. Ämpäri on käypä käyttötuote monelle marjastajalle, mökkiläiselle, betonitöiden harrastajalle ja hiekkakakkujen tekijälle. Toivoa sopii, että jokaisella tulevalla ilmaisämpärin onnellisella omistajalla siintää jo varhaisen aamun tunteina tuo jalo käyttötarkoitus, mihin tulee ämpärinsä valjastamaan. Eikä suinkaan ajatuksella ja periaatteella: ”Kun ny ilmatteeks sain, niin otin!”.

Jokainen tuote on lähtökohtaisesti jätettä. Suomen jätelain ja EU:n jätedirektiivin mukaan 

jätehierarkia eli etusijajärjestys 

määrää, 

että jätteen syntymistä pitäisi pyrkiä välttämään ja jos jätettä syntyy, tulisi se pyrkiä käyttämään uudelleen. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollinen ratkaisu, tulee jäte ensisijaisesti kierrättää ja vasta toissijaisesti hyödyntää energiana. Jätettä poltetaan Suomessa satoja tonneja valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitetta enemmän. Kierrätystavoitteet sen sijaan eivät täyty, ja jätteenpoltto on syönyt kierrätykseen päätyviä raaka-aineita. Muovituotteiden osalta ainut kierrätys muoto on tällä hetkellä jätehierarkian toiseksi alimmalla askelmalla eli muovituotteet menevät sekajätteen mukana polttoon. Jätteistä tulisi pyrkiä ottamaan talteen mahdollisimman paljon arvokkaita raaka-aineita, jotta pystymme säästämään luonnonvaroja.

Muovituotteiden imago on huono. Muovituotteet ovat huonosti kierrätettäviä, pakkaukset ovat välittömästi jätettä, muoviset tuotteet ovat useimmiten suht lyhytikäisiä sekä niiden aiheuttama kemikaali altistus, elintarvikkeiden yhteydessä, on viime vuosina noussut esille. Muovijätettä syntyy paljon, koska muovi on huokeaa valmistaa. Maailmanlaajuisesti on herätty luontoon joutuneeseen  mikromuoviin, 

joka on merkittävä ympäristöongelma. Mikromuovi kulkeutuu ravintoketjussa pienimmästä meri matosesta ylimmälle askelmalle eli ihmiseen, aiheuttaen matkansa varrella runsaasti tuhoa.

Kuluttajien käytöstä syntyvää muovituote -jätettä on vaikeaa kierrättää uusiomuovin raaka-aineena. Muoveja on niin monta lajia, että erilaatuiset muovit pitäisi lajitella, mikä ei ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa ja kuinka tarkasti ja hyvin mahtaa olla teknisesti mahdollista. 

Muovipakkaukset saatiin 

tuottajavastuun 

piiriin vuoden 2016 alusta.  

Tähän mahdollisuuteen kierrättävät kansalaiset ovat tarttuneet yllättävän aktiivisesti ja iloisin mielin. Joskin siinä on vielä rutkasti kehitettävää vaikkapa kierrättäjän kannalta. Pakkausmuovia ei kannata iloisen kierrättäjän rahdata erillisellä autokyydillä kierrätyspisteelle, jottei yksittäisen autoreissun hiilijalanjälki pyyhi kierrätyksen iloa ja hyötyä pois.

Toivottavasti tulevien ilmaisämpäri -tempausten ämpärit ovat sentään pakkausmuovista saatua kierrätysmuovia, jottei luonnonvaroja näiden tempausten osalta entisestään hukata. Seuraavalla tempauksella voisi olla mahdollisesti kierrätystekstiileistä ommeltuja kestokasseja? 

Kiertotalous kannattaa - 

Mitä enemmän saamme raaka-aineita kiertoon, sitä vähemmän meidän täytyy kajota luonnonvaroihin.

JK.

Kulutuksesta puheen ollen..

Meillä Jyväskylässäkin vietettiin rytmikkään rumpuryhmän ja iloisen metsänväen saattelemina perjantaina, 25.11., vuosittaista 

Älä osta mitään! –päivää. 

Päivän tarkoituksena on haastaa jokainen miettimään omia kuluttamistapojaan, kuluttamiseen liittyvää päätöstentekoaan ja impulsiivista kuluttamista sekä pyrkimään kohti ekologista tavaroiden ja aineettomien palveluiden käyttöä. Minkä tahansa tuotteen hankkijan tulisi jo perustarpeita miettiessään tiedostaa, että 

jätteen synnyn ehkäisy 

on kaikkein 

tärkeintä. 

Kuluttamista ei pitäisi nähdä itseisarvona. Monen kulutushysteriassa elävän tai muuten kulutusyhteiskuntamme jäsenen ei tulisi sotkea omia halujaan perustarpeisiin. Kulutusvapaata loppuvuotta!