maanantai 30. toukokuuta 2016

Resurssiviisaus

Edellisen bloggauksen alkupuolella määriteltiin kestävää kehitystä ja sen yhteydessä vilahti käsite: resurssiviisaus. Sen sijaan, että maailman johtajia ja päätöksentekijöitä valistetaan maapallon tuhoutumisesta, on vaikuttamiskeinoksi kehitetty resurssitehokkuus käsite, jonka näkökulma vetoaa paremmin maailman, valtioiden, kaupunkien ja kuntien valtaapitäviin. Resurssiviisaus on resurssitehokkuutta kokonaisvaltaisempi määritelmä.

Maapallon tuho –skenaariolla ei ole ollut juurikaan vaikutusta tämän skenaarion pitkän ja hitaan aikavälin toteutumisen takia. Siksi uusi nopeamman aikavälin käsite on saanut lyhytjänteisessä ja nopeasti liikkuvassa maailmassa paremman vastaanoton. Resurssiviisautta on nähdä se taloudellinen ja suora rahallinen arvo, jonka resurssiviisas ajattelu tuottaa suhteellisen lyhyessä ajassa, jos asiat mietitään jo lähtökohtaisesti resurssitehokkaasti.

Resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja, kuten luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika, harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Resurssiviisautta voidaan edistää kiertotalouden, materiaalien elinkaarihallinnan, energia- ja materiaalitehokkuuden ja uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisen kautta. Resurssiviisaan toimintatavan tarkoitus on edistää ihmisten hyvinvointia, samalla kun vähennetään ympäristölle ja ihmisille haitallisia vaikutuksia. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Resurssiviisaus. Luettu 29.5.2016.) 



Kohti resurssiviisautta –yhteishanke


Viikko takaperin tiistaina 24.5. saimme kuulla ympäristö- ja kulttuuriluotsien kanssa Jyväskylän kaupungin strategia ja kehittämisyksikön resurssiviisauden tutkimus- ja kehittämispäällikkö Pirkko Melvilleä (kts: http://www.jyvaskyla.fi/hallinto/konsernihallinto/strateginen_kehittaminen).  

Hän  kertoi meille Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta –yhteishankkeesta, joka toteutettiin vuosina 2013–2015. Hanke kehitti  toimintamallin, jonka avulla kaupungit ja kunnat voivat edistää luonnonvarojen viisasta käyttöä ja luoda edellytyksiä kestävälle hyvinvoinnille sekä tulevaisuuden menestykselle.

Hankkeessa kehitetty toimintamalli mahdollistaa uuden johtamisen tavan. ”Resurssiviisauden toimintamalli kokoaa arjen valinnat, uudet innovaatiot ja erilaiset kestävän kehityksen hankkeet eheäksi kokonaisuudeksi ja luo koko kaupunkiseudulle yhteisen tavoitteen. Mallin avulla kaupungin eri toiminnot ja toimialat saadaan pelaamaan yhteen yhteisen päämäärän hyväksi, ja se antaa kaupungille mahdollisuuden johtaa koko paikallista yhteisöä kohti kestävää tulevaisuuden menestystä.” (Lähde: https://www.sitra.fi/artikkelit/suomalaiset-kaupungit-tahtaavat-kestaviksi-asukkaita-osallistaen. Luettu 29.5.2016)

Neljä suomalaista kaupunkia (Forssa, Lappeenranta, Turku ja Jyväskylä) ovat asettaneet itselleen kunnianhimoiset tavoitteet: viimeistään vuonna 2050 ne eivät tuota ilmastopäästöjä eivätkä jätettä ja ne kuluttavat luonnonvaroja maapallon kantokyvyn rajoissa.


Resurssiviisaus ideoita


Sitra etsi  3.4.-3.6.2013 avoimella verkkohaulla raaka-aineita ja energiaa säästäviä sekä hyvinvointia lisääviä ideoita, joiden avulla Jyväskylästä tehdään resurssiviisas kaupunki. Haussa ilmiannettiin kaikkiaan 209 ideaa, joista 15 parasta valitaan jatkojalostukseen yhdessä Sitran ja Jyväskylän kaupungin kanssa. Kaupungin asukkailta pyydettiin verkon välityksellä ideoita, jotka vähentävät ympäristön kuormitusta ja kohentavat sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia. Loppujen lopuksi kaupunkilaiset lähettivät yhteensä 212 ideaa, joista 14 toteutettiin ja niiden ilmastopäästöjä vähentävät vaikutukset sekä vaikutukset luonnonvarojen kulutukseen arvioitiin. Kaikki saadut resurssiviisaus ideat löytyvät osoitteesta: http://www.sitra.fi/artikkelit/resurssiviisaus/resurssiviisaat-ideat. 

Jyväskylässä resurssiviisaita ratkaisuja toteutetaan käytännössä mm. uudessa Kankaan kaupunginosassa, joka rakennetaan entisen paperitehtaan alueelle. Alueen kehitystä resurssiviisaaksi mitataan säännöllisesti neljän indikaattorin avulla, jotka ovat 1) hiilijalanjälki (ilmastopäästöt), 2) materiaalihäviöt, 3) ekologinen jalanjälki ja 4) asukkaiden koettu hyvinvointi. Kankaan alueella otetaan käyttöön aurinkoenergian käyttömahdollisuudet taloyhtiöissä. 
(Kts. http://www2.jkl.fi/kaavakartat/Kankaan_osayleiskaava/selvitykset/Kankaan_alueen_aurinkokaavaselvitys_2013.pdf sekä https://www.sitra.fi/artikkelit/aurinkoenergia-nyt-kannattavaa-myos-taloyhtioille)



Muita käytännön kokeiluja sekä pilotteja oli mm. Jyväskylän Vaajakummun koulun ruokahävikkikokeilu. Tästä kokeilusta tietoa enemmän seuraavassa osoitteessa: http://www.sitra.fi/uutiset/resurssiviisaus/tahdelounaista-tuli-uusi-rutiini

Bussiloikka-hankkeessa kokeiltiin uudenlaisia keinoja joukkoliikenteen matkustajamäärien kasvattamiseksi ja resurssiviisaan liikkumisen edistämiseksi. Bussiloikka-hanke sai jatkoa esimerkiksi Japa ry:n jo toista vuotta ekaluokkalaiille vetämillä bussiloikka- draamtunneilla. 

Kestävä kehitys



Hmm..hmm..nuinhan siinä tuppaa käymään, ainakin omalla kohalla, kun pitäisi tehdä valintoja luonnon hyväksi. Sarjakuva pitää paikkansa muutenkin kuin tulostamisen suhteen. Puput ja puhdas luonto pyörii mielessä autoa tankatessa, ruokakaupan hyllyjen ääressä tai sähkölaskua maksaessa. Mitenkä minä voisin viisaasti käyttää omassa elämässäni luonnonvaroja, raaka-aineita, energiaa ja tuotteita? Tällä hetkellä minun länsimainen elämäntapani ja talous perustuu tuhlailevaan luonnonvarojen käyttöön, joka puolestaan vaarantaa ihmis- ja eläinkunnan hyvinvoinnin mm. ilmastonmuutoksen ja luontoympäristön köyhtymisen kautta.


Mitä on kestävä kehitys?

Ympäristöministeriön sivuilla kestävä kehitys on määritelty, että se on

”..maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.”.

Kestävää kehitystä voidaan edistää koulutuksen avulla ja arkipäivän valinnoilla, mutta ennen kaikkea kyse on arvovalinnoista ja asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Samaan hengenvetoon voidaan myös todeta, että kestävän kehityksen määritysten tulkinta ja sisällön määrittely vaatii avuksi useita muita käsitteitä, kuten ekologinen jalanjälki sekä hiilijalanjälki, mips, elinkaari, sosiaalinen koheesio, diversiteetti, indikaattori, resurssiviisaus, resurssitehokkuus, jne. Huh, huh..ny rupes henkästyttämään. Ei mitenkään pienessä ja sievässä paketissa siis tämäkään asia.


Historiaa

Mutta mitenkäs, jos mennään historiaan. Mä tykkään katsoa aina menneeseen, koska sieltä oppii paljon ja asioiden taustatiedot selviävät aikajanaa menemällä taaksepäin, joten:
”Vuonna 1963 julkaistun ympäristön myrkyttymistä käsitelleen Silent spring -teoksen katsottiin aloittaneen vakavan ja maailmanlaajuisen ympäristökeskustelun ihmisen vastuusta luonnon tasapainon horjuttajana. Termi kestävä kehitys on otettu käyttöön jo 1970-luvulla, jolloin huoli maapallon tulevaisuudesta nousi yleiseen keskusteluun.

Kestävän kehityksen käsite esiteltiin ensimmäistä kertaa YK:ssa ns. Brunlandtin komission raportissa vuonna 1987.  Loppuraportissaan komissio määritteli kestävän kehityksen käsitteen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” Raportissa määriteltiin myös kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta: ympäristöllinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen.

Vuonna 1988 YK hyväksyi päätöslauselman, joka kehotti kaikkia valtioita toimimaan kestävän kehityksen edistämiseksi. Alueelliset ympäristötuhot eivät kuitenkaan vähentyneet. Jatkuvan kehitysoptimismin jäljiltä jätemäärät lisääntyivät jatkuvasti. Kuilu köyhien ja rikkaiden maiden välillä kasvoi.

Tämä kehitys johti Rion kokouksen järjestämiseen vuonna 1992. Rion julistus on poliittinen asiakirja, se sisältää 27 periaatetta, joita valtiot ja kansalaiset sitoutuvat noudattamaan kestävän kehityksen edistämiseksi.

Vuonna 2012 YK järjesti uuden kestävän kehityksen konferenssin Rio de Janeirossa. Rion tärkeimpiin tuloksiin kuuluu kestävän kulutuksen ja tuotannon 10-vuotisohjelman hyväksyminen. Ohjelman tavoitteena on edistää siirtymää kestäviin kulutus- ja tuotantotapoihin kaikissa maissa parantamalla resurssitehokkuutta, edistämällä talouskasvua, joka ei tapahdu ympäristön kustannuksella, sekä luomalla uutta ihmisarvoista työtä ja vähentämällä köyhyyttä.

Rio+20 -konferenssi aloitti myös prosessin, jossa määriteltäisiin niin kutsutut kestävän kehityksen tavoitteet. Näiden tavoitteiden on määrä tulla voimaan vuonna 2015.” Nämä edellä mainitut tavoitteet pääset lukemaan vaikkapa seuraavalta sivustolta: http://www.yk.fi/node/479.



Kestävän kehityksen nelikko: ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen

Ekologinen kestävyys:

Kestävän kehityksen perusehtona on luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen maapallon luonnonvaroihin ja pitkällä aikavälillä luonnon sietokykyyn. (Lähde: http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys#Ekologinen kestävyys. Luettu 29.5.2016.)

Suomen kotitalouksien suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät ruokailusta, asumisesta ja liikkumisesta. Näihin on jokaisen helppo vaikuttaa pienillä arjen teoilla.

Vähennä, käytä uudelleen ja kierrätä. Siinäpä jokaiselle perustallaajalle perusohje perusteellisen maapallon luonnonvarojen kuluttamisen sijaan.

Mietinkö tarpeeksi kaupan hyllyillä pyöriessäni, tarvitsenko oikeasti juuri tätä tavaraa. Voisinko ostaa tavaran kenties käytettynä, jos sitä todellakin tarvitsen? Entäpä, jos tekisinkin kaupat tavarasta kimppaostoksena esim. ystävän, perheen tai naapurin kanssa? Voisinko ehkä lainata tavaran joltakulta, jos tavaran tarve jää muutamaan käyttökertaan? Jos päädyn kuitenkin tuotteen ostamaan, tuleeko mieleeni miettiä, onko tuotteen valmistuksessa käytetty vaarallisia tai uusiutumattomia materiaaleja. Entä voiko tuotteen sen käytöstä poiston jälkeen kierrättää?

Ajatusta ja motivaatiota mukaan arjen valintoihin. Olenko miettinyt asumiseeni käyttämääni energian määrää? Voinko kenties vaikuttaa kuukausittaisen sähkö- tai vesilaskuni suuruuteen? Millä liikun töihin, harrastuksiini ja lomaillessani? Voisinko harkita kimppakyytejä tai julkisia kulkuvälineitä? (Lähde: Piia Tulonen, Kuluttajan eko-opas, 2014)

Lista on hengästyttävän pitkä, mitä tulisi ottaa huomioon ekologista kehitystä mietittäessä. Näitä samoja kysymyksiä pohdin paitsi minä yksilönä niin ekologinen kestävä kehitys on asialistalla myös kunnallisella, valtakunnallisella ja globaalilla tasolla.


Taloudellinen kestävyys:

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai luonnonvarojen hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille. Siihen pitkäjänteisesti tähtäävä talouspolitiikka luo otolliset olosuhteet kansallisen hyvinvoinnin vaalimiselle ja lisäämiselle. (Lähde: http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys#Taloudellinen kestävyys. Luettu 29.5.2016.)


Sosiaalinen kestävyys:

Sosiaalisen kestävän kehityksen tavoitteena on taata edellytykset ihmisten hyvinvoinnille sekä nykypäivänä että tulevaisuudessa. Pyrkimyksenä on poistaa ihmisten välistä eriarvoisuutta ja varmistaa jokaiselle riittävä toimeentulo, asianmukainen terveydenhuolto, mahdollisuus koulutukseen sekä turvata perusoikeuksien toteutuminen.

Globaaleja haasteita sosiaalisen kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin toteutumiselle ovat erityisesti väestönkasvu, köyhyys ja eriarvoisuus. Myös sukupuolten välinen epätasa-arvo, koulutuksen järjestäminen ja terveydenhuollon turvaaminen ovat maailmanlaajuisia haasteita. Suomessa ajankohtaisia sosiaalisen kestävyyden haasteita ovat muun muassa syrjäytyminen ja työttömyys. (Lähde: http://www.ykliitto.fi/yk70v/sosiaalinen. Luettu 29.5.2016.)


Kulttuurinen kestävyys:

Kulttuurisen kestävän kehityksen tavoitteena on vahvistaa kulttuuri-identiteettiä sekä lisätä erilaisten kulttuurien tuntemusta ja arvostusta. Kulttuurisesti kestävä kehitys edistää ihmisten ja alueiden hyvinvointia sekä mahdollistaa eri kulttuurien säilymisen ja kehittymisen.

Vaalimalla alueellisia ominaispiirteitä, kuten kansanperinnettä, maisemaa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja elinympäristöjä, voidaan edistää kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Kulttuurin määritelmä on moninainen, sillä siihen kuuluu sekä aineellisia kuin aineettomiakin asioita. Kestävä kulttuuri ei ole pysähtynyt vaan elää ja muuttuu vuorovaikutuksessa ihmisten ja ympäristön kanssa. Kestävässä kulttuurissa hyväksytään ihmisten erilaisuus, kunnioitetaan jokaisen oikeuksia ja perustavanlaatuisia vapauksia. (Lähde: http://www.ykliitto.fi/yk70v/kulttuurinen. Luettu 29.5.2016.)

maanantai 23. toukokuuta 2016

Ympäristöluotsit Museo-lehdessä

Kesäinen tervehdys!

Ympäristöluotseista on aukeaman kokoinen juttu uusimmassa Museo-lehdessä (2/2016). Lehden teemana on luonto, joten muutakin kiintoisaa luettavaa löytyy. Lehden voi lukea netissä tai voi kipaista lähimuseoon hakemaan irtonumeron.Ympäristöluotsit johdattavat retkelle lähiympäristöön -juttu löytyy sivuilta 12-13.


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Retkiä lähiluontoon suomen kielen opiskelijoiden kanssa

Jyväskylän ympäristö- ja kulttuuriluotsit osallistuivat Jyväskylän kansalaisopistossa suomen kieltä opiskelevien maahanmuuttajien teemapäivien suunnitteluun ja toteutukseen. Maahanmuuttajilla oli valittavanaan neljä erilaista teemaa: luonto, taide- ja käsityö, kulttuurikävelyt ja kokkaus. Teemaryhmät tapasivat huhtikuussa kolmena keskiviikkona n. klo 9-13. Itse osallistuin ympäristöluotsina luontoryhmän tapaamisiin, joten kerron niistä enemmän.

Luontoryhmään oli hakeutunut retkeilystä tai luonnosta kiinnostuneita ihmisiä, ja toiveena oli päästä metsään. Ensimmäinen retkikohde oli Kanavuoren luontopolku, toinen Vuorilammen laavu Huhtasuolla ja kolmas kohde olisi ollut Haukanniemi ja läheinen lintutorni, mutta sateen sattuessa retkipäivälle pidimmekin luontoaiheista pysäkkityöskentelyä kansalaisopiston kieliluokassa.

Kanavuori


Kanavuorelle lähdettiin linja-autolla. Ihan lähelle luontopolkua ei bussilla pääse, mutta osasimme kyllä lopulta suunnistaa perille. Osa tuli omilla autoilla. Ilma oli keväisen raikas, jopa viileä, mutta luontopolun jyrkkää rinnettä ylös kavutessa kaikille tuli varmasti lämmin. Tauko oli tarpeen kesken kiipeämisen. 


Osa porukasta jäi evästauolle Pikku-Leuhalle, reippaimmat kiersivät luontopolun. Vähän märkääkin taisi olla, mutta lenkkareilla kyllä pärjäsi, jos kiersi pahimmat kosteikot. Kulttuurierot alkoivat näkyä evästauolla. Tiedättehän - kun mennään retkelle ja pyydetään ottamaan omat eväät, suomalainen pakkaa reppuunsa termospulloon pienet kahvit ja lisäksi leipää ja hedelmiä omaan tarpeeseen. Maahanmuuttajamme sen sijaan levittivät kiven päälle pellavaliinan ja liinan päälle eväät, joista riitti jaettavaksi kaikille. Termospulloissa oli teevettä varmasti tarpeeksi, eli liikaakin. Vaikka ilma oli viileä, tunnelma oli lämmin!

Piknikporukkakin kiipesi vielä huipulle katsomaan silokallioita ja ihmettelemään katajanmarjoja. Muutama kypsä, sininen marja löytyi maisteltavaksi. Kanavuorelta alas kapuaminen ei ole muuten ihan helppoa, mutta apukädet olivat lähellä ja retki sujui onneksi kommelluksitta. 


Vuorilammen laavu



Toisella kerralla retkikohteena oli sympaattinen Vuorilammen laavu Huhtasuolla. Tällä kertaa ympäristöluotseja oli mukana useampikin. Pakkasyön jälkeen ilma oli viileä, ja metsäkävely sujui ripeästi, ehkäpä koska makkaranpaistokin jo houkutteli.


Nuotion sytytys ja makkaranpaisto sujui mukavasti yhteistyössä. Jälleen makkaraa oli kannettu paikalle runsaasti - eli vähän liikaa. Laavun pihalla on pitkä pöytä, jonka äärellä evästimme yhdessä, rennon tunnelman vallitessa. Laavulla on muuten mitä ilmeisemmin riittänyt kävijöitä - kotoa kannetut polttopuut olivat tarpeen. Ympäristöluotsit jäivät vielä laavulle odottelemaan iltapäivällä retkelle saapuvia ikäihmisiä. Pauli tuunasi samalla laiturin pyörätuolihurjastelijoille turvallisemmaksi.



Sadepäivän pysäkkityöskentely

Kevät keikkuen tulevi, ja niinpä sateen reippaasti ropistessa oli viimeisellä kerralla luovuttava linturetkestä ja Haukanniemeen menosta. Kansalaisopiston kieliluokassa oli otettava varasuunnitelmat käyttöön. Aluksi opiskelijat katsoivat luontodokumenttia, jonka jälkeen vuorossa oli pysäkkityöskentelyä. Pysäkkejä oli neljä, ja ne kierrettiin kolmen hengen ryhmissä. Yhdellä pysäkillä oli puiden ja eläinten tunnistuspelejä, yhdellä retkeilyvarusteita tutkittavana, kolmannella erilaisia luontokirjoja eläimistä ja neljännellä lintumonisteita ja tabletteja, jotta lintujen ääniä pääsi kuuntelemaan luontoportin avulla. Varsinainen linturetki tehdään vielä ehkä toukokuun puolella.

Pysäkkityöskentely oli teemaretkille oiva päätös. Eri pysäkeillä pääsi juttelemaan monenlaisista asioista, ja luonnonystävillä riitti tietysti puhuttavaa. Monenlaisia mielenkiintoisia keskusteluja syntyi, esimerkiksi matkailusta, Suomessa asumisesta, kissan hampaista ja tietyn haavassa kasvavan käävän käytöstä. Lopuksi opettaja kertoi vielä kaikille yhteisesti jokamiehenoikeuksista. Varsinkin kalastus herätti kiinnostusta. Olisikohan onkiretkessä ideaa?

-Pirita

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Luontovoimaa


Häijää mennessä, Hauhuu takasin tullessa. Siinä muutama kylän nimi matkan varrelta, mitkä jäivät mieleen reissulta Poriin ja takaisin Jyväskylään. Kävin aprillipäivän kunniaksi Porissa Green Care  -seminaarissa Satakunnan ammattikorkeakoulun kampuksella.  Seminaarin järjesti Satakunnan maaseutumatkailun koordinointihanke 2 (2 1.11.2015-31.10.2018).

Seminaarissa jaettiin kaikille osallistujille ihka omaksi opukseksi Luonto & hyvinvointi yrittäjyyden mahdollisuutena  -kirjanen, jonka on toimittanut Maarika Iijolainen ja Jaana Ruoho. Kirjasessa on artikkeleita Green Care asiantuntijoilta, -toimijoilta ja –yrittäjiltä. Satakunnan ammattikorkeakoulu toteutti 1.9.2013 – 30.10.2014 Green Care –esiselvitys ja tiedotushankkeen, jonka tavoitteena oli kerätä ja levittää tietoa Green Care toiminnasta ja saada matkailu- ja hyvinvointialan yrittäjät kiinnostumaan Green Care –toiminnan mahdollisuuksista. Hankkeen yhtenä tuotoksena syntyi kyseinen julkaisu, ja josta olen teille , tiedonjanoiset lukijani, seuraavien kolmen kappaleen verran poiminut fakta tietoa Jaana Ruohon artikkelista, mitä Green Care on.


Green Care - luontohoivaa ja luontovoimaa

Green Carella tarkoitetaan luonnon tavoitteellista hyödyntämistä ihmisen terveyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämiseksi. Tavoitteellista luontolähtöistä toimintaa voidaan toteuttaa monilla erilaisilla menetelmillä. Aprillipäivän seminaari tarkasteli Green Care toimintaa pääasiassa hyvinvointimatkailun- ja vapaa-ajan virkistyspalveluiden kautta. Green Care  –käsitteen suomenkielisen termin luontovoiman eli vihreän voiman palveluiden  esimerkkejä ovat hyvinvointimatkailu maaseudulla, luontoon sijoittuva työhyvinvointitoiminta, metsäjooga tai vaikkapa Metsämieli-harjoitukset lenkkipolun varrella. Green Care   –käsitteen toista suomenkielistä  termiä  luontohoivaa eli vihreää  hoivaa,  hyödynnetään esimerkiksi terapiassa, kuntoutuksessa tai sosiaalipalveluissa, jolloin näiden palveluiden tuottajalta vaaditaan joko kasvatustietellinen tai sosiaali- ja terveysalan koulutus.

Sekä luontohoivan että luontovoiman toiminnan perusta muodostuu luonnosta, toiminnasta ja yhteisöstä. Luonto on aina Green Care toiminnassa läsnä tapahtuipa toiminta maalla, kaupungissa tai sisätiloissa. Toiminnan tilana voi olla esimerkiksi maatila, puutarha, teemoitettu polku, metsä tai  ihminen luontokuvan äärellä. Toiminta luontoympäristössä voi olla vauhdikasta ja virikkeellistä tai se voi olla myös katselemista ja rauhoittumista. Se, että toimitaan yhteisöllisesti mahdollistaa osallisuuden. Vuorovaikutussuhde voi syntyä muiden ihmisten, luonnon tai eläimen kanssa.

Green Care  -toiminnan peruselementtejä ovat tavoitteellisuus, ammatillisuus ja vastuullisuus. Green Care toiminnalla on aina tavoite ja Green Care –palvelun tarjoaja toimii aina osaamisensa ja ammattinsa pohjalta. Hyvinvointimatkailuyrittäjillä on monia mahdollisuuksia tuottaa elvyttäviä, virkistäviä ja voimaannuttavia luonnon hyvinvointivaikutuksiin perustuvia palveluja. Vastuullinen toiminta ulottuu asiakkaan lisäksi myös ympäristöön ja eläimiin.


Siinäpä lyhyesti Green Care –toiminnasta. Meille seminaariin osallistujille tarjoiltiin päivän mittaan monenmoista  puheenvuoroa Green Care –toiminnasta ja erilaisia näkökulmia aiheeseen liittyen tuli mukavasti.  Visit Finlandin (VisitFinland.com) FinRelax-hyvinvointimatkailuohjelman projektipäällikön Kiti Häkkisen esityksestä minulle jäi mieleen mitkä teemat vetävät ulkomaalaisia matkailijoita ja vierailijoita tänne Suomeen vierailemaan. Kyselytutkimusten mukaan kärkisijoilla  toistuivat Suomen eksoottinen  luonto ylipäätään, mutta myös luonnon puhtaus ja jokamiehenoikeudet luonnossa sekä hiljaisuus ja luonnonrauha. Kovinkaan eksoottisena en osaa lähimetsääni joka päivä pitää mutta onhan ne Norjalaisetkin aikasta tottuneita keittiön akkunasta näkyviin lumihuippuisiin vuori maisemiinsa. Sen sijaan osaan kyllä joka päivä arvostaa luonnonpuhtautta täällä Suomessa. Varsinkin näin kevään tienoilla luonnon puhtaana pidon tärkeydestä  tulee muistutuksia lumikinosten alettua sulaa teiden varsilla ja kukapa ei surullisena ihmettele tapaus Talvivaaraa, ja osaa arvostaa sitä vasten oman lähi uimarannan tai mökkirantansa puhtautta. Luonnonrauha ja hiljaisuus ovat minulle ykkössijalla suomalaisessa metsässä. Itse menen luontoon ennen kaikkea rauhoittumaan ja kokemaan luonnon ”hiljaisuutta”, mikä saattaa näin kevään ja kesän korvalla olla yllättävän äänekästä mutta silti rentouttavaa.

Minna Heino ja Karoliina Laakso esittelivät nyt keväällä 2016 perustettavaa osuuskunta Onnenjuurta, joiden kaksi kolmesta perustajajäsenestä he ovat.  Erityisesti heidän esityksestään jäi mieleen Metsämieli –menetelmä, johon olen jo aiemminkin itse tutustunut mutta josta oli mukava päästä kuulemaan mm. ohjauskokemuksia. Ja seminaariväki pääsi myös itse, tosin pikana seminaaripäivän ohjelma-aikataulun tiiviyden takia, testailemaan sen toimivuutta. Metsämieli hyvinvointimenetelmä on Sirpa Arvosen kehittämä mielentaitoja harjoittava menetelmä luonnon hyvinvointivaikutuksia hyödyntäen. Tästä mielentaito bodauksesta löytyy lisätietoa esmerkiksi metsämieli.fi sivulta.

Seminaarin ja päivän paras puheenvuoro oli ehdottomasti  Puuristellan Suvi Saarisen esitys. Hän kertoi vapaasti ja sujuvasti omasta yrittäjän taipaleestaan, omista luontokokemuksistaan ja kokemuksistaan siitä, mitä luonnon hyvinvointivaikutukset parhaimmillaan ovat mm. terapia käytössä. Hauska kertomus oli murmeleista  ja vuorikauriista, joiden  johdattamina hän löysi vuoristossa  polkua pätkän kerrallaan ja päästen näin määränpäähänsä. Toinen mieleenpainuva kertomus oli hänen kokemuksestaan alle kaksikymppisenä harjoittelijana luonnon välittömästä vaikutuksesta ihmiseen. Kertomuksen päähenkilönä oli vakavasti masentunut teinityttö ja hänen välitön reagointinsa luontoympäristöön,  päästyään suljetusta sisätilasta luontoon vapaasti liikkumaan. Tämä niin konkreettinen ja selkeä kuvaus luonnon vaikutuksesta fyysiseen olemukseen ja itsetunnon kohottumiseen alkoi elämään ainakin minun mielikuvissani hyvinkin voimakkaasti.  Ehkäpä siksi, että samaistun ihan perusterveenä luontopolkujen tallaajana tuohon samaiseen vaikutukseen mikä tuolla teinitytöllä oli luontoympäristössä. Luonnossa,  ja minun kohdallani erityisesti metsässä, on tilaa hengittää vapaasti, pitkään, syvään ja keskittyen. Luonnossa olen rento ja itsetuntoni  kohoaa, jos ei ihan pilviin niin ainakin puiden latvuksiin asti, raskaankin arkipäivän jäljiltä. Ja yleensä kasvan luontopolulla aina muutaman sentin pituussuunnassa takaisin joka kerralla.


JK. Säästä vielä sen verran, että aamusella Porin suuntaan mennessä oli sankka sumu ja mahoton lumipyry mutta iltasella takasin tullessa aurinko jo köllötteli kesäsen siniseltä taivaalta täydeltä terältään. Ihanan yllättävä Suomen luonto.


Keväisin terveisin Heta

torstai 31. maaliskuuta 2016

Itupiiloja etsimään 31.3. - 3.4.2016

Tänään klo alkaa 16 aartenetsintäpeli itupiilo, jonka toteutuksessa Jyväskylän ympäristöluotsit ovat mukana. Pelissä etsitään Instagramissa annettavien kuvavihjeiden avulla lähiympäristöstä viljelyyn liittyviä aarteita torstaista sunnuntaihin.

Joka päivä piilo on eri paikassa ja sen ensimmäisinä löytävät saavat aarteet heti mukaansa. Jos aarrejahdista innostuu, mutta aarteet on sen päivän osalta jo löydetty, ei hätää - kaikki itupiilon löytäjät voivat osallistua arvontaan, jonka pääpalkintoina ovat viljelylaatikko ja viherseinä. Ensimmäinen vihje julkaistaan tänään klo 16 Instagramissa tunnuksella @itupiilo. Jyväskylän aihetunniste on #itupiilo#ItuJKL. Aarrejahti alkaa vihjeiden julkaisun myötä torstaina ja perjantaina klo 16 ja viikonloppuna klo 13.

Jyväskylän ympäristöluotsit ovat suunnitelleet aarteiden piilopaikat Jyväskylässä. Kätköpaikkojen etsiminen houkuttelee kirjaimellisesti löytöretkelle lähiympäristöön.



Itupiilo-aarteenetsintäpeli on osa valtakunnallista Vihervuotta 2016. Jyväskylän lisäksi itupiiloja voi löytää Mikkelissä, Espoossa, Turussa, Tampereella ja Porissa. Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen opiskelijat vastaavat itupiilo-aarteenetsintäpelin suunnittelusta. Projektissa on mukana myös Viherympäristöliitto, Kaupunginpuutarhurien seura ja Kekkilä.

Onnea aarrejahtiin!

t. Pirita

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

On siis kevät, kuljen Haukanniemen rantaa...



Ke-ke-ke-ke-kevät! kurnuttaa sammakko lastenkirjassa. Totta se on, mikä ihana aurinko! Nyt eron huomaa, kun kääntää kasvot kohti aurinkoa tai poispäin siitä - kyllä se jo lämmittää! Vesi tippuu räystäistä, linnut kilvan sirkuttavat ja varpaat viihtyisivät mieluiten kumisaappaissa. Klassiset kevään merkit ovat siis ilmassa. Yhtä lailla kevään merkkejä, joskaan ei niin toivottuja, ovat myös lumien alta paljastuvat roskat ja muut kaupunki- tai luonnonympäristöön kuulumattomat jätteet. Jollet ole vielä Roska päivässä -liikkeessä, ehdit osallistua koko Jyväskylän kaupungin siivoustalkoisiin vapun jälkeen 3.5. (lue lisää Sotkutonta päivää -kampanjasta)!

Kevät on hienoa aikaa tehdä retkiä luontoon sekä tutkailla ja tuumata muutoksia ympäristössä. Useimmille meistä se on vielä hienompaa mukavalla porukalla: Niinpä me ympäristöluotsit kutsumme ja haastamme sinut sekä kaverisi mukaan tutkimaan kevään merkkejä Haukanniemi herää -tapahtumaan sunnuntaina 17.4.2016 klo 10–13! 

Helmikuinen Haukanniemi
Haukanniemen tapahtuma avaa Löytöretki lähiluontoon -tapahtumien sarjan: Haukanniemen kevättä tarkastellaan tietopläjäysten sekä toiminnallisten rastien avulla, saattaapa mukana olla muutama metsäneläinkin. Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton, ja sen järjestävät Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys JYSLY ry, Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri sekä Jyväskylän ympäristöluotsit. Tsekkaa tapahtuman Facebook-sivulta Haukanniemi herää lisätiedot!

Lämpimästi tervetuloa viettämään kiva päivä lähiluonnossa! Tapahtuman tunnelmia ja tarinoita odotettavissa blogissamme myöhemmin!